Antigua ja tuulinen meri

Tulimme Antigualle tiistaina, Jolly Harbour marinaan. Huhuilin 16 kanavalla saapuessa klo 16, kukaan ei vastannut. Bensalaiturille meidät haluttiin, turhaan. Ilman tullileimauksia homma ei onnistunut. Satamakapteeni ajoi edeltä ja seurasimme tullilaituriin. Jonotin 30 min paahtavassa auringossa,  turhaan. Kun pääsin sisään custom heppu sanoi työaikansa päättyvän 15 min päästä ja kirjautuminen kestää paljon kauemmin.  No, ajoimme satamaan taas satamakapteenin opastuksella. Paalut! Ärsyttävät.... Tolpat oli yli kaukana toisistaan, kiinnitys oli mahdotonta omin neuvoin. Master of pier huusi ja ähisi kun teimme kaiken väärin hänen mukaan. Ystävälliset naapuriveneilijät tarjosivat onneksi apuaan. Satamatoimisto oli onneksi auki vielä pari minuuttia kun saimme seuraavaksi aamuksi varatuksi veneen nostoajaksi telakalle klo 9.30. ( etukäteen lähetty sähköposti löytyi Vastaamattomien viestien joukosta ja puhelinsoitosta oli mainittu viestissä myöskin). 

Seuraavana aamuna Tulli aukesi klo 8 jolloin säntäsimme sinne, seuraavaksi satamakonttoriin tekemään sopimuksen nostosta. Tasan klo 9.30 olimme veneen nostopaikalla, otsa hiessä. Lukki nosti veneen ylös ammattitaitoisen porukan johdolla. 

Veneen pohjassa oli yllättävän vähän mitään..ei tarvinnut maalata. Iso sinkki perävetolaitteesta oli kadonnut ja potkurisinkkiäkin oli vain vähän jäljellä. Sinkkejä ei löytynyt lähikaupoista ei edes St. Maartenilta. Lyhyt telakkakeikka venyi. Meidän piti olla telakalla keskiviikosta perjantaihin. Olimme maanantai aamuun saakka... Onneksi Sepon ja Sirpan matkalaukussa oli vielä tilaa sinkille. Vahasimme veneen kyljet yhtenä päivänä. Toisena yritimme löytää varaosia. Perämoottori toimi viime matkoilla oudosti. Vika selvisi, siitä oli potkurin sokka mennyt rikki. Uusi saatiin tilaamalla koko potkuriosa. Se maksoi 485 ec:tä. 

Peräsin kuivumassa

Peräsin aukon kittasi ja maalasi paikallinen ammattilainen

Lauantaina lähdimme bussilla vastaan Sirpaa ja Seppoa lentokentälle. Bussia piti vaihtaa Fort Johnissa. Fiilis oli hyvä ja musiikillinen. Olimme ajoissa kentällä mutta vielä enemmän ajoissa oli lento, yli 40 min etuajassa. Tilasimme lounaan kentän ravintolassa ja odottelimme. Ruoan saamiseen meni yli puoli tuntia. Onneksi turvatoimet veivät vielä enemmän aikaa matkustajilta. 

Saimme tuliaisiksi toivotut: ruisleipää, salmiakkia, aromattia, suomen lipun, palovaroittimen ja Peeriltä leffoja lainaan. Ja tietysti perävetolaitteen sinkin ja perämoottoriin tiivisteen. Nyt Uwen tekemä perämoottori korjaus voi hajota, toivottavasti ei. Ostimme eväät mukaan ja Kävimme läheisellä uimarannalla. Valkoinen hiekka ja vesi jossa oli korallista hiekkaa leijumassa. Olipa mukavaa. 

Etkot klo 16. Pinakolada, netti ja hyttysmyrkkyä.

Maanantai aamuksi veneen lasku oli sovittu klo 7.30. Nosturilukista oli hajonnut yksi letku ja sen vaihtamiseen meni yli tunti. Vedessä olimme  takaisin yhdeksän jälkeen. Telakkakäynti maksoi kaikkineen 560 us dollaria. Satamalaituriin meno meni hieman paremmin tällä kertaa, ilman huutoa. Kävimme kaupassa kahden viikon perustarvikkeita hakemassa. Miehet olivat taas kauhuissaan, Seppo suorastaan paniikissa. Ostoksia tuli kolme kärryllistä ( huom, pienempiä kuin Prisma- kärryt ja vettäkin piti ostaa paljon). Sauli ja Ansku...varautukaa henkisesti :)

Tiistaina matka jatkui vihdoinkin kohti seikkailuja. Ensin Antiguan sisarsaarelle Barbudalle. Kova sivutuuli  vei meidät nopeasti saaren lähelle. Suunniteltu ankkuripaikka oli suojaton ja menimme Cocoa Pointiin, sinne mihin missä muutkin veneet olivat. Uskomaton pehmeä samettinen valkoinen hiekka rannassa koko saaren ympäri. 

Toisena päivänä ajoimme taksilla Codringtonin pääkaupunkiin. Taksi oli kallis:240 ec:tä, mutta kuski odotti meitä kun tulli oli kiinni, lounastauolla. Vielä enemmän aikaa meni immigrationin odottamiseen, nainen tuli hitaasti katua kun taksi kävi hoputtamassa töihin häntä kotoa.

 Maasta sisään ja uloskirjaus vie aikaa, rahaa ja on ärsyttävää, mutta pakollista. Saarella on 500 asukasta, pari hotellia, pari mini lentokenttää. Illalla grillasimme rannassa vartaita auringonlaskun aikaan. Kaunis paikka ja hyvää ruokaa. Hienoin näkemämme ranta tähän mennessä. 

Saint Kittsiin pääsimme reippaalla takatuulella, tuuli oli 10-14 m/s. Purjehduspäivät venyivät 8-10 tuntisiksi, hermot kireällä normaalisti nälästä, kun ruoanteko oli vaikeaa. Suunniteltu ankkuripaikka oli tuulessa, swellissä ja ruma maisemaltaan. Vaihdoimme sen läheisen uimarannan eteen. Osan aikaa olimme ilman swelliä mutta tosi ärsyttävää se oli suurimman aikaa. 

Seuraavana aamuna jälleen tulliseikkailulle. Taksi saatiin rannasta, mutta hän ei tiennyt missä tulli oli. Kerroin meidän opaskirjasta mihin paikka oli siinä merkitty, hän soitteli jonnekin ja sai ohjeet. Ne oli väärät ja taas mentiin toiseen paikkaan. Onneksi lisähintaa ei tullut lisä ajeluiden takia. 30 ec:tä oli ihan kohtuullinen hinta. Immigrationin olikin toisessa paikassa, matkustajalaivaterminaalissa. Laiva oli juuri tullut satamaan ja alue oli täynnä amerikkalaisia turisteja. Tähän mennessä hienoin turistialue mutta myös kallein. Tulli maksoi 30 ec:tä ja marina maksu oli 65ec:tä. Ajoimme taksilla takaisin hiekkarannallemme ja päätimme vaihtaa saarta lounaan jälkeen Nevikselle.

Seuraavan viikon lounas kävelee vielä ravintolassa

Nevikseen rannassa oli poijut, helpot eikä siihen tuullut eikä swelli heilauttanut venettä. Kävimme uimassa hiekkarannalla auringon laskiessa. Takaisin veneelle mennessä Seppo halusi hypätä kumiveneestä uimaan. Jari vielä muistutti: muista ponnistaa tarpeeksi kauas, että et osu potkuriin. Joo, samalla Sirpa nojautui eteenpäin ja me Jarin kanssa kaaduimme veteen. Sirpa jäi kumiveneeseen sen jatkaessa matkaa. Huusimme sammutusohjeet räpiköidessämme venettä kohti. Mahtoi olla omituisen näköistä toimintaa, onneksi olimme uikkareissa. Jännitys väsytti Ja nukahdimme jo yhdeksältä. Aika usein heräsimme kuuden aikaan auringon kanssa ja uni tuli aikaisin illalla. Ompa meri-ilma nukuttavaa.

Aamulla matka jatkui Montserrattiin kryssimällä, tuuli jälleen 10-14m/s. Kulma ei riittänyt saareen pääsemiseen ja tikkailimme ensin purjeilla ja 6 mailia ennen saarta moottorilla ja isolla. Rannassa olimme vasta ennen pimeää. 

Iltauinti muistuu mieleen vielä pitkään. Kun shampoot oli saatu päähän, tuli Sirpa tikkaita alas, ne katkesivat. Oli ihan mahdotonta päästä takaisin veneeseen. Itku tuli kun pojat päättivät että tikkaita ei enää tarvita ja heti ne veteen. Nippusiteillä niistä olisi saanut kaksiaskelmaiset portaat ja vedestä olisi päässyt pois!!! Köysiviritelmä jalan alle ja Jari veti minut veneeseen. Siihen loppuivat tyttöjen ja Jarin uinnit veneestä. 

Aamulla tulliin ja maksut yhteensä olivat 135ec:tä. Tullissa ollessamme muutama taksikuski oli lähettyvillä ja huuteli: hyvää huomenta. Halusimme saarikierrokselle mutta kun kaksi kuskia kilpailutti toisensa oli pakko vedättää hieman. Joo, kyllä tuo toinen lupasi kyydin 80 us dollarilla, kun se oli luvannut 100 us. Järjestys oli kuulemma valittu jo tervehdysten perusteella, kumpaa oli ensin tervehditty. Me valitsimme halvimman. Auto oli vanha ja kuski hiljalleen ajeleva ja perusteellinen. Näimme varmasti kaiken. 

Montserratin tulivuori purkautui vuonna 1999. Etukäteen asukkaat eivät tienneet mitään, ihmeellä vain 13 henkilöä kuoli. Saaren toinen puoli on nykyään pois käytöstä laavan ja tuhkan takia. Oli järkyttävää nähdä mitä tuhka tai 16 vuoden hoitamattomuus tekee taloille ja tielle. Laava virrat olivat keränneet paljon maata mukaansa eikä Kanarian tapaisia laava-alueita näkynyt. Nähtiin talo josta näkyi enää yläkerta, alakerta oli golfkentän kanssa hautautunut massojen alle. Hotellista oli jäljellä lähinnä seinät ja näköalat. 

hotellin uima-allas ja terassi

vuori on vielä aktiivinen, rikin hajuista höyryä ilmassa

Maisemat olivat surulliset. Onneksi maalla on suunnitelmat uudeksi aluksi. On tulossa vaikka mitä viiden vuoden sisällä. Aika näyttää..

Söimme rannan Time out ravintolassa hummeria, oli tosi hyvää. 

Seuraava kohde oli lähtösaari Antigua, sen eteläinen satama English Harbour ja sen ankkurilahti. Olisimme päässeet Jolly Harbouriin suoraan, mutta kun haluttiin uuteen paikkaan piti kryssiä pari tuntia moottorilla ja isolla. Isoilla aalloilla homma ei ole helppo, eikä matka etene. Matkaa tuli yhteensä 51 mailia kaikkien tikkausten jälkeen. tuuli 11-16m/s.

Pitävä ankkuripaikka löytyi vasta neljän yrityksen jälkeen. Satama ja sen palvelut on tehty vanhoja rakennuksia hyväksi käyttäen ja on päivä aikaan turistirysä. Saaren hotelleista ja laivoista tulee kymmeniä busseja ihmisiä katsomaan paikkaa. Taas customiin. Antigua käyttää nettipohjaista Sea clear järjestelmää. Vain yksi tietokone ja jonotusaika oli reilun tunnin koneelle. Sen jälkeen virkailijoiden luukuille jonottamaan..järjetöntä! Marinepark maksun kanssa olomme ankkurilahdessa maksoi 135ec/2 päivää. 

Mitä on sitten myynnissä?

Hieman isompi jahti haki matkustajat helikopterilla ja lähti merelle. Jouduimme lähtemään ankkurista lähdön ajaksi jotta jahti sai ankkurissa ylös.

Kävimme kumiveneellä rannassa uimassa ja grillaamassa, olimme jälleen lomalla. Perjantai aamuna veneen keula kääntyi takaisin takatuulella Jolly Harbouriin. Sirpan ja Sepon lento lähti illalla Lontooseen.

Jarin 50 v syntymäpäivä oli lauantaina 14.3. Kävimme kumivene ajelulla katsomassa loma-asuntoja joilla venepaikat ihan lähellä. Rannalla otin viralliset juhlakuvat päivänsankarista. Illalla käytiin syömässä kreikkalaisessa ravintolassa. Oli outoa kuulla perinteistä kreikkalaista musiikkia tässä regee maassa.

Toivelahja. Onneksi mukaan sai 'nuotit'.

15.03.2015 Kapteeninpalsta ( kapulla on asiaa)

Rakkaat Blogimme lukijat: Kiitokset taas teille, koska ilman teitä ei blogiammekaan olisi?

Jouduin taas tekemään palstaa, koska sivuillamme enään n. 80 lukijaa per juttu.

No niin! asiaan: Toiset vieraamme Seppo ja Sirpa ( Jestikset) Vieraili  aluksellamme pari viikkoa.

Matkasimme Antiguan ja lähi saarien( Montserrat Saint Kitts ym.) ja palasimme taas Antigualle Jolly harbouriin. Tuttua ja turvallista...Jestiksien kanssa helppo purjehtia myös kovemmassa kelissä, koska yhteistä kokemusta alkaa jo olla myös isoilta valtamereiltä. Siis mennään kovaa ja vesi lentää....Racercruiserimme alkaa olla tikissä, pari pikkujuttua vielä odottaa. pohjan pesu ja kylien vahaus telakalla teki ihmeitä, vauhtia nyt siis vanhaan malliin! Myös pikku dinchimme kulkee potkurin vaihdon jälkeen. Seppo vedettiin tuttuun tyyliin taas mastoon korjaushommiin...( edellisenkerran Ventpiltsissä Latviassa korjaamassa  tv antennia) tällä kertaa tutkaheijastinta.

Kivaa oli ainakin kapun mielestä! Ja lähtö kotiin oli haikeaa. Koska ollaan yhtäsuurtaperhettä.

Liukkiksia odotellessa vaihdamme saarta ( maata) ja suuntaamme Sint. maartenille.

Guadeloupe ja ensimmäiset vieraat

Oltiin oltu 2,5 kuukautta kahdestaan ja oli kiva saada vieraita. Eeva, Jukka ja Valtteri Pitkänen Sindbadista tulivat lomalle. Heidän lento oli Pointe Pitreen Guadeloupelle pe 13.2. Me itse saavuimme satamaan samana aamuna yön yli purjehduksen jälkeen Martiniquelta. Matka kesti 23,5 tuntia ja oli 119 mailia. Molempien matkaväsymys oli samaa luokkaa. Käytiin illalla kävelemässä rantaa pitkin ja syömässä iltapalat.

Aamulla oli aurinkoa ja käveltiin Pointe Pitren keskustaan. Kalatori on erilainen nähtävyys. Olikohan kaikki sinisetkin kalat syötäviä?  

Saarella on karnevaaliaika ja kulkueita tuli vastaan kadulla isolla metelillä.

Viikon ruokaostokset käytiin hankkimassa yhdessä. Kaksi kärryllistä hintaan 350€. Ennen lähtöä käytiin vielä syömässä hampurilaiset rannan yhdessä ravintolassa. Matka olikin pitkä ensimmäiseen kohteeseemme, kokonaiset kolme mailia :) Ilet du Gosieriin.

Kolme metriä vettä veneen alla, kirkasta ja lämmintä kuten tähänkin asti. Toisena iltana vietiin grilli rantaan ja illan pimetessä grillattiin vartaita. Nam! 

Toinen matkakohde oli Marie Galanten saari ja Baie de St-Louis. 

Rantakadut ja laituri olivat tyhjiä. 

Syömässä käytiin rannan punaisessa ravintolassa. Vähän kuiva oli annos, tässä Mahimahia. 

Lähes kaikki muut ravintolat olivat kiinni, oli karnevaalit. Aamulla saatiin niistä pieni annos kun klo 5 meteli alkoi ja päättyi klo 7. Ei lähdetty rantaan katsomaan millaiset menot oli tällä kertaa. Toisena päivänä grillattiin kanan siipiä ja uitiin läheisellä rannalla.

Eteenpäin lähdettiin taas ja tällä kertaa päästiin purjeilla komeasti. Tuuli yltyi loppumatkasta ja keulapurjetta päästiin reivaamaan. Jukka sai surffata isoilla aalloilla. 

Les Saintes saaret ovat vaihtelevat. 

Suurimmassa lahdesta on ankkurointikielto ja vaikka kuinka yritimme etsiä vapaata poijua, ei sitä löytynyt. Menimme ankkuriin Terre de haute saaren sokeritopan Le Pain de sucre viereen. Esitteistä selvisi, että se on luonnon akvaario. Valtteri ja Eeva tekivät ison kierroksen snorklaamalla ja näkivät paljon erilaista kalaa.

Toisena päivänä kävelimme kylälle edestakaisin noin 5 km. Myöhästyimme jälleen lounaasta. Täälläkin ravintolan keittiöt menevät kiinni klo 14. Kaunis ja vilkas kylä, ihan toisenlainen kuin Marie Galantessa. 

Löydätkö pari liikkuvaa kuvista?

entä tästä?

Viimeinen yhteinen satamamme oli Basse Terressä, Riviere Sens satama. Illalla käveltiin keskustaan ja takaisin. Yhtään ravintolaa ei ollut auki. Olimme liian aikaisin liikenteessä mutta kun pimeällä ei näe mitään...Satama- altaasta löytyi mukava ravintola Barracura. Hurrikaani tuhosi sataman v 1999, nyt laiturit oli uusittu. Rannan palvelutasossa olisi ollut parantamista vielä (=wc ja suihkut). Jokaiseen oveen oli oma avain... Oven takan oli homeinen koppi.... 

Rannan baarissa oli bileet ja musiikki soi täysillä klo 22-04. Olipa mukava meteliyö. Sataman vieressä oli ranta joka oli hieman erilainen kuin muut. Saari on tummaa laavaa ja siitä on aikojen saatossa tullut rannalle n nuppineulan nupin kokoisia pyöreitä kiviä/hiekkaa kuin mannaryynejä. Olimme rannalla ja uitiin kirkkaassa syvässä vedessä. Viimeiset auringonsäteet kotiin lähteville.

Viikko vierähti nopeasti. Sää oli vaihteleva. Vettä satoi joka päivä ja yö, monta kuuroa. Ja välissä aurinko paistoi kuumasti. Oli kiva tehdä yhdessä ruokaa ja kokea uusia paikkoja. Valtterille erikoiskiitokset K-tehtävien suorittamisista ( esim kuljettaja, kantaja, kaapittaja jne).  Kiitos Jukka- kokille maistuvista lihoista ja Eevalle ranskan kielen tulkkina olemisesta. Ilman Sinua olisimme olleet pulassa. 

Meillä matka jatkui kohti Guadeloupen pohjoisosaa Deshaies lahteen. Kävimme kirjautumassa pois maasta ja matka jatkuu Antiqualle. Vene pitää nostaa ylös ennen kuin seuraavat vieraamme Sirpa ja Seppo tulevat 28.2.

23.02.2015 Kapteeninpalsta ( Eli kapulla on asiaa)

Joo!  Pitkäset vieraina ja kivaa oli, JPB oli varustautunut ( varautunut hyvin: Oli erillinen putkikassi, täynnä kaikenmaailman varaosaa ja työkalua.) Pettymys oli sanoinkuvaamatonta, kun selvisi että apua ei tällä kertaa tarvittukaan....Mitä nyt varaosia mm. Uusi vaihteisto ja varahihna autopilottiin....Erityiskiitokset niistä vielä Jukalle. 

Ekakerta meilläkin vielä täällä Caribialla ja vähän vaikeata viedä Frendejä jonnekin, missä ei olla itsekään vielä käyty? Mutta  pääasiassa täällä tosiaan ollaan rannalla veneellä (Chiara) parkissa biitsin  edessä...Marinat tylsiä ja kuumia, myös kalliita? Palvelut välillä ihan hanurista? 

Parasta taas oli: Biitsillä Grillaaminen ja zimmaaminen vuoronperään!  Ja Sindbadilaisethan tunnetusti maailman parasta settiä! 

Telakka kutsuu:  nyt ennen kun Seppo ja Sirpa tulevat! Sinkit irronneet ja siis jo kiire...Yritetään saada kaikki muutkin telakkaduunit parissapäivässä tehtyä! ( Vahaus,peräsimen- ylälaakerin voitelu,(säätö) lokin ympäristön puhdistus, huoltomaalaus ( Antifouling, 2-kertaan) ym.ym.

Martinique

Martinique, Le Marin oli shokki. Kerrostaloja, hyvät tiet, kauppoja, putiikkeja ja Ranskan kieltä ainoastaan. Edelliset saaret olivat tosiaankin erilaisia. Kielimuuri, kun ranskaa ei osaa, no kyllähän sitä silti pärjättiin, arvattiin enemmän. Tuntui, että tuli vielä enemmän erakoksi. Olimme Le Marinin sataman vieressä jossa oli 720 venepaikkaa. Lahdella oli noin 300 venettä poijuissa ja ankkureissa. Me olimme keskellä, ei reunimmaisena kuten normaalisti. Uskallus ajaa ankkuroitujen veneiden vierestä on kasvanut mutta silti se on vieläkin pelottavaa. Matalikkoja oli täälläkin, pitkiä korallialueita. M oli merkitty pohjaksi, vettä 7 m. Toivottiin, että ei syvää mutaa. Lahden rannoilla oli mangrovepuita, moskiittopesä siis. Osa veneistä oli kiinnittäytynyt rantapuskiin. Minä en olisi siihen suostunut. Meille Ötököitä eksyi veneeseen muutama yössä ja vain muutama paukura syyhytti aamuisin. Rantojen tuntumasta löytyi myös uponneista veneitä. Liekö hurrikaani saanut ne uppoamaan vai huono hoito? Lahdella oli paljon pieniä purjeveneitä ja myös selvästi sinne jätettyjä veneitä. 

Netti löytyy yhä vain ravintoloista, hankalaa on löytää sellainen jossa musiikki ei pauhaa ja yhteys pysyy. Lauantaina oli Sindbadissa Plot- juhlat. Olimme yhteydessä juhliin Skypellä. Edellisenä päivänä löysimme täydellisen rannan ja täydellisen yhteyden mutta sinne oli 2 mailin matka kumiveneellä ja 2 km kävelyä. Koska Ilma oli lauantaina pilvinen emme menneet täydelliselle rannalle. Teimme videon kuvista ja videoista tähän astisesta matkastamme lämpimillä vesillä. Lähetimme sen juhlavieraille katsottavaksi ennen live-yhteyttä. Nettiyhteydet ovat epävarmoja. Vettä alkoikin sataa ennen yhteyttä juhliin. Olimme lähirannan ravintolassa ulkona pystybaarissa. Yhteys pätki enkä tiedä kuuliko kukaan mitä sanoimme. Oli kiva nähdä porukkaa vilkuttamassa meille, tuntui kuin olisimme olleet hetken mukana juhlassa. 

Le Marinista löytyi kunnolliset ruokakaupat pitkästä aikaa. Juustoja...nam... Ruuhkaa oli kaduilla ja kumivenelaiturissa. Muuten olimme omissa oloissa. Vesi on vihreää veneen vieressä mutta melko kirkasta, noin 2 m näkyi. Mihin aika kului? Jonnekin arkiseen tekemiseen ja lomailuun.

Lähtö oli jälleen vaikea. Muta.. Sitä oli paljon ja ankkuriketju oli mahdoton saada ylös koska kädet liukuivat ketjua pitkin. Jari onnistui taas, venäytti selkänsä ja oli siis viimeinen mutapohja johon ankkuri lasketaan. 

Matkasimme 26 mailia seuraavaan satamaan Pointe du Bout. Ankkuriin ja tällä kertaa hiekalle. Tuuli kääntyi etelään ja valitsimme sille suojaisen paikan. ankkuripaikkaan ei tuullut mutta svelli oli ärsyttävä. Pitääkö siis olla tuulta ankkurissa jolloin vene kääntyilee koko ajan tai tuuletonta ja sivukeikutusta? 

täydellinen ranta löytyi puretun hotellin edestä. 

Löytyi kiva baarikin. Olut ja pinacolada maksoi 13€, aika kallista.

Kävimme Fort de Francessa yhteysveneellä. Veneliikkeessä oli tietokone jolla kirjauduttiin ulos maasta. Myyjä laittoi leiman paperiin. Helppoa kuin mikä. Katseltiin nähtävyydet: carrefourin kauppa ja kirjasto.

Karnevaarit ovat tulossa. Erilaista krääsää oli myynnissä.

Ystäväni Jaana haastoi vastaamaan kysymykseen: onko unelma matka toteutunut ? Pitkään piti kunnollista vastausta miettiä. Unelma matkasta onnistuu kun saa vuoretteluvapaan työnarkomaanille. Napanuora katkeaa kun sijaisesi ajoittaa työt. Miten käsittämättömältä voikaan tuntua vapaus? Ei sitä voi ymmärtää, ennen kuin sen kokee. Voin suositella vuorotteluvapaata nyt jokaiselle joka on korvaamaton. Et ole, eikä kukaan muukaan. Työvuosia takana monta ja edessä yhtä monta. Lapsia ei saa eikä elämäntilanne muutu. Unelman takaa vuorotteluvapaa. Unelmaa on matkustaa alueelle jossa on mukavan lämmintä. Pilvet ja sadealueet ovat piristäviä veneen kannella.  Uuteen kulttuuriin tutustuminen ja uudet saaret/ maat ovat tervetullutta vaihtelua. Vapaalla, aivotta oleminen on uskomatonta eikä sitä voi vieläkään ymmärtää.  Ainahan kaikessa on käänteinen puoli. En tiedä miten osaan olla enää töissä. Motivaatio ei ole kuollut, ei nyt, eikä ennen matkaakaan. Sijaiseneni Heidi on pätevä tehtävään enkä ole epäillyt ikinä hänen osaamistaan. Ikävä on ollut läheisiä ja ystäviä, onneksi kohta ystäviä tulee vieraaksi veneelle. Pahinta matkassa oli mielestäni ylitys ja turvattomuuden tunne jota ei millään voi saada takaisin. Täällä Karibialla oleminen on unelma aluetta lomalle. Vaihtelevaa ja alkuperäiskansallista.  Lämpötila on sopiva. Ankkurilahdissa tuulee eikä ole liian kuuma. Olemme riidelleet vähemmän kuin muiden läsnä olessa. Olisko siinäkin opin paikka? Varmasti!

Kello on nyt 5.20. Olen vahdissa. Olemme matkalla Guadalupelle. Perillä pitäisi olla yhdeksän jälkeen. Pari isoa matkustajalaiva meni juuri ohi ja nyt purjelaiva ohittaa. On tähtitaivas, kuu on sirppi. Sopiva tuuli, 5 m/s idästä, vie aamuksi perille. Jari nukkuu nyt, minä nukuin oman kolmetuntisen klo 00-3. Meille tulee tänään vieraita Suomesta. Jukka, Eeva ja Valtteri ovat noin viikon kanssamme. Kierretään rantaa ja Guadalupen saaria. Siitä lisää ensi kerralla. Aamu alkaa kajastaa. Tänäänkin on varmasti lämmin vapaapäivä.