Antigua ja tuulinen meri

Tulimme Antigualle tiistaina, Jolly Harbour marinaan. Huhuilin 16 kanavalla saapuessa klo 16, kukaan ei vastannut. Bensalaiturille meidät haluttiin, turhaan. Ilman tullileimauksia homma ei onnistunut. Satamakapteeni ajoi edeltä ja seurasimme tullilaituriin. Jonotin 30 min paahtavassa auringossa,  turhaan. Kun pääsin sisään custom heppu sanoi työaikansa päättyvän 15 min päästä ja kirjautuminen kestää paljon kauemmin.  No, ajoimme satamaan taas satamakapteenin opastuksella. Paalut! Ärsyttävät.... Tolpat oli yli kaukana toisistaan, kiinnitys oli mahdotonta omin neuvoin. Master of pier huusi ja ähisi kun teimme kaiken väärin hänen mukaan. Ystävälliset naapuriveneilijät tarjosivat onneksi apuaan. Satamatoimisto oli onneksi auki vielä pari minuuttia kun saimme seuraavaksi aamuksi varatuksi veneen nostoajaksi telakalle klo 9.30. ( etukäteen lähetty sähköposti löytyi Vastaamattomien viestien joukosta ja puhelinsoitosta oli mainittu viestissä myöskin). 

Seuraavana aamuna Tulli aukesi klo 8 jolloin säntäsimme sinne, seuraavaksi satamakonttoriin tekemään sopimuksen nostosta. Tasan klo 9.30 olimme veneen nostopaikalla, otsa hiessä. Lukki nosti veneen ylös ammattitaitoisen porukan johdolla. 

Veneen pohjassa oli yllättävän vähän mitään..ei tarvinnut maalata. Iso sinkki perävetolaitteesta oli kadonnut ja potkurisinkkiäkin oli vain vähän jäljellä. Sinkkejä ei löytynyt lähikaupoista ei edes St. Maartenilta. Lyhyt telakkakeikka venyi. Meidän piti olla telakalla keskiviikosta perjantaihin. Olimme maanantai aamuun saakka... Onneksi Sepon ja Sirpan matkalaukussa oli vielä tilaa sinkille. Vahasimme veneen kyljet yhtenä päivänä. Toisena yritimme löytää varaosia. Perämoottori toimi viime matkoilla oudosti. Vika selvisi, siitä oli potkurin sokka mennyt rikki. Uusi saatiin tilaamalla koko potkuriosa. Se maksoi 485 ec:tä. 

Peräsin kuivumassa

Peräsin aukon kittasi ja maalasi paikallinen ammattilainen

Lauantaina lähdimme bussilla vastaan Sirpaa ja Seppoa lentokentälle. Bussia piti vaihtaa Fort Johnissa. Fiilis oli hyvä ja musiikillinen. Olimme ajoissa kentällä mutta vielä enemmän ajoissa oli lento, yli 40 min etuajassa. Tilasimme lounaan kentän ravintolassa ja odottelimme. Ruoan saamiseen meni yli puoli tuntia. Onneksi turvatoimet veivät vielä enemmän aikaa matkustajilta. 

Saimme tuliaisiksi toivotut: ruisleipää, salmiakkia, aromattia, suomen lipun, palovaroittimen ja Peeriltä leffoja lainaan. Ja tietysti perävetolaitteen sinkin ja perämoottoriin tiivisteen. Nyt Uwen tekemä perämoottori korjaus voi hajota, toivottavasti ei. Ostimme eväät mukaan ja Kävimme läheisellä uimarannalla. Valkoinen hiekka ja vesi jossa oli korallista hiekkaa leijumassa. Olipa mukavaa. 

Etkot klo 16. Pinakolada, netti ja hyttysmyrkkyä.

Maanantai aamuksi veneen lasku oli sovittu klo 7.30. Nosturilukista oli hajonnut yksi letku ja sen vaihtamiseen meni yli tunti. Vedessä olimme  takaisin yhdeksän jälkeen. Telakkakäynti maksoi kaikkineen 560 us dollaria. Satamalaituriin meno meni hieman paremmin tällä kertaa, ilman huutoa. Kävimme kaupassa kahden viikon perustarvikkeita hakemassa. Miehet olivat taas kauhuissaan, Seppo suorastaan paniikissa. Ostoksia tuli kolme kärryllistä ( huom, pienempiä kuin Prisma- kärryt ja vettäkin piti ostaa paljon). Sauli ja Ansku...varautukaa henkisesti :)

Tiistaina matka jatkui vihdoinkin kohti seikkailuja. Ensin Antiguan sisarsaarelle Barbudalle. Kova sivutuuli  vei meidät nopeasti saaren lähelle. Suunniteltu ankkuripaikka oli suojaton ja menimme Cocoa Pointiin, sinne mihin missä muutkin veneet olivat. Uskomaton pehmeä samettinen valkoinen hiekka rannassa koko saaren ympäri. 

Toisena päivänä ajoimme taksilla Codringtonin pääkaupunkiin. Taksi oli kallis:240 ec:tä, mutta kuski odotti meitä kun tulli oli kiinni, lounastauolla. Vielä enemmän aikaa meni immigrationin odottamiseen, nainen tuli hitaasti katua kun taksi kävi hoputtamassa töihin häntä kotoa.

 Maasta sisään ja uloskirjaus vie aikaa, rahaa ja on ärsyttävää, mutta pakollista. Saarella on 500 asukasta, pari hotellia, pari mini lentokenttää. Illalla grillasimme rannassa vartaita auringonlaskun aikaan. Kaunis paikka ja hyvää ruokaa. Hienoin näkemämme ranta tähän mennessä. 

Saint Kittsiin pääsimme reippaalla takatuulella, tuuli oli 10-14 m/s. Purjehduspäivät venyivät 8-10 tuntisiksi, hermot kireällä normaalisti nälästä, kun ruoanteko oli vaikeaa. Suunniteltu ankkuripaikka oli tuulessa, swellissä ja ruma maisemaltaan. Vaihdoimme sen läheisen uimarannan eteen. Osan aikaa olimme ilman swelliä mutta tosi ärsyttävää se oli suurimman aikaa. 

Seuraavana aamuna jälleen tulliseikkailulle. Taksi saatiin rannasta, mutta hän ei tiennyt missä tulli oli. Kerroin meidän opaskirjasta mihin paikka oli siinä merkitty, hän soitteli jonnekin ja sai ohjeet. Ne oli väärät ja taas mentiin toiseen paikkaan. Onneksi lisähintaa ei tullut lisä ajeluiden takia. 30 ec:tä oli ihan kohtuullinen hinta. Immigrationin olikin toisessa paikassa, matkustajalaivaterminaalissa. Laiva oli juuri tullut satamaan ja alue oli täynnä amerikkalaisia turisteja. Tähän mennessä hienoin turistialue mutta myös kallein. Tulli maksoi 30 ec:tä ja marina maksu oli 65ec:tä. Ajoimme taksilla takaisin hiekkarannallemme ja päätimme vaihtaa saarta lounaan jälkeen Nevikselle.

Seuraavan viikon lounas kävelee vielä ravintolassa

Nevikseen rannassa oli poijut, helpot eikä siihen tuullut eikä swelli heilauttanut venettä. Kävimme uimassa hiekkarannalla auringon laskiessa. Takaisin veneelle mennessä Seppo halusi hypätä kumiveneestä uimaan. Jari vielä muistutti: muista ponnistaa tarpeeksi kauas, että et osu potkuriin. Joo, samalla Sirpa nojautui eteenpäin ja me Jarin kanssa kaaduimme veteen. Sirpa jäi kumiveneeseen sen jatkaessa matkaa. Huusimme sammutusohjeet räpiköidessämme venettä kohti. Mahtoi olla omituisen näköistä toimintaa, onneksi olimme uikkareissa. Jännitys väsytti Ja nukahdimme jo yhdeksältä. Aika usein heräsimme kuuden aikaan auringon kanssa ja uni tuli aikaisin illalla. Ompa meri-ilma nukuttavaa.

Aamulla matka jatkui Montserrattiin kryssimällä, tuuli jälleen 10-14m/s. Kulma ei riittänyt saareen pääsemiseen ja tikkailimme ensin purjeilla ja 6 mailia ennen saarta moottorilla ja isolla. Rannassa olimme vasta ennen pimeää. 

Iltauinti muistuu mieleen vielä pitkään. Kun shampoot oli saatu päähän, tuli Sirpa tikkaita alas, ne katkesivat. Oli ihan mahdotonta päästä takaisin veneeseen. Itku tuli kun pojat päättivät että tikkaita ei enää tarvita ja heti ne veteen. Nippusiteillä niistä olisi saanut kaksiaskelmaiset portaat ja vedestä olisi päässyt pois!!! Köysiviritelmä jalan alle ja Jari veti minut veneeseen. Siihen loppuivat tyttöjen ja Jarin uinnit veneestä. 

Aamulla tulliin ja maksut yhteensä olivat 135ec:tä. Tullissa ollessamme muutama taksikuski oli lähettyvillä ja huuteli: hyvää huomenta. Halusimme saarikierrokselle mutta kun kaksi kuskia kilpailutti toisensa oli pakko vedättää hieman. Joo, kyllä tuo toinen lupasi kyydin 80 us dollarilla, kun se oli luvannut 100 us. Järjestys oli kuulemma valittu jo tervehdysten perusteella, kumpaa oli ensin tervehditty. Me valitsimme halvimman. Auto oli vanha ja kuski hiljalleen ajeleva ja perusteellinen. Näimme varmasti kaiken. 

Montserratin tulivuori purkautui vuonna 1999. Etukäteen asukkaat eivät tienneet mitään, ihmeellä vain 13 henkilöä kuoli. Saaren toinen puoli on nykyään pois käytöstä laavan ja tuhkan takia. Oli järkyttävää nähdä mitä tuhka tai 16 vuoden hoitamattomuus tekee taloille ja tielle. Laava virrat olivat keränneet paljon maata mukaansa eikä Kanarian tapaisia laava-alueita näkynyt. Nähtiin talo josta näkyi enää yläkerta, alakerta oli golfkentän kanssa hautautunut massojen alle. Hotellista oli jäljellä lähinnä seinät ja näköalat. 

hotellin uima-allas ja terassi

vuori on vielä aktiivinen, rikin hajuista höyryä ilmassa

Maisemat olivat surulliset. Onneksi maalla on suunnitelmat uudeksi aluksi. On tulossa vaikka mitä viiden vuoden sisällä. Aika näyttää..

Söimme rannan Time out ravintolassa hummeria, oli tosi hyvää. 

Seuraava kohde oli lähtösaari Antigua, sen eteläinen satama English Harbour ja sen ankkurilahti. Olisimme päässeet Jolly Harbouriin suoraan, mutta kun haluttiin uuteen paikkaan piti kryssiä pari tuntia moottorilla ja isolla. Isoilla aalloilla homma ei ole helppo, eikä matka etene. Matkaa tuli yhteensä 51 mailia kaikkien tikkausten jälkeen. tuuli 11-16m/s.

Pitävä ankkuripaikka löytyi vasta neljän yrityksen jälkeen. Satama ja sen palvelut on tehty vanhoja rakennuksia hyväksi käyttäen ja on päivä aikaan turistirysä. Saaren hotelleista ja laivoista tulee kymmeniä busseja ihmisiä katsomaan paikkaa. Taas customiin. Antigua käyttää nettipohjaista Sea clear järjestelmää. Vain yksi tietokone ja jonotusaika oli reilun tunnin koneelle. Sen jälkeen virkailijoiden luukuille jonottamaan..järjetöntä! Marinepark maksun kanssa olomme ankkurilahdessa maksoi 135ec/2 päivää. 

Mitä on sitten myynnissä?

Hieman isompi jahti haki matkustajat helikopterilla ja lähti merelle. Jouduimme lähtemään ankkurista lähdön ajaksi jotta jahti sai ankkurissa ylös.

Kävimme kumiveneellä rannassa uimassa ja grillaamassa, olimme jälleen lomalla. Perjantai aamuna veneen keula kääntyi takaisin takatuulella Jolly Harbouriin. Sirpan ja Sepon lento lähti illalla Lontooseen.

Jarin 50 v syntymäpäivä oli lauantaina 14.3. Kävimme kumivene ajelulla katsomassa loma-asuntoja joilla venepaikat ihan lähellä. Rannalla otin viralliset juhlakuvat päivänsankarista. Illalla käytiin syömässä kreikkalaisessa ravintolassa. Oli outoa kuulla perinteistä kreikkalaista musiikkia tässä regee maassa.

Toivelahja. Onneksi mukaan sai 'nuotit'.

15.03.2015 Kapteeninpalsta ( kapulla on asiaa)

Rakkaat Blogimme lukijat: Kiitokset taas teille, koska ilman teitä ei blogiammekaan olisi?

Jouduin taas tekemään palstaa, koska sivuillamme enään n. 80 lukijaa per juttu.

No niin! asiaan: Toiset vieraamme Seppo ja Sirpa ( Jestikset) Vieraili  aluksellamme pari viikkoa.

Matkasimme Antiguan ja lähi saarien( Montserrat Saint Kitts ym.) ja palasimme taas Antigualle Jolly harbouriin. Tuttua ja turvallista...Jestiksien kanssa helppo purjehtia myös kovemmassa kelissä, koska yhteistä kokemusta alkaa jo olla myös isoilta valtamereiltä. Siis mennään kovaa ja vesi lentää....Racercruiserimme alkaa olla tikissä, pari pikkujuttua vielä odottaa. pohjan pesu ja kylien vahaus telakalla teki ihmeitä, vauhtia nyt siis vanhaan malliin! Myös pikku dinchimme kulkee potkurin vaihdon jälkeen. Seppo vedettiin tuttuun tyyliin taas mastoon korjaushommiin...( edellisenkerran Ventpiltsissä Latviassa korjaamassa  tv antennia) tällä kertaa tutkaheijastinta.

Kivaa oli ainakin kapun mielestä! Ja lähtö kotiin oli haikeaa. Koska ollaan yhtäsuurtaperhettä.

Liukkiksia odotellessa vaihdamme saarta ( maata) ja suuntaamme Sint. maartenille.