Guadeloupe ja ensimmäiset vieraat

Oltiin oltu 2,5 kuukautta kahdestaan ja oli kiva saada vieraita. Eeva, Jukka ja Valtteri Pitkänen Sindbadista tulivat lomalle. Heidän lento oli Pointe Pitreen Guadeloupelle pe 13.2. Me itse saavuimme satamaan samana aamuna yön yli purjehduksen jälkeen Martiniquelta. Matka kesti 23,5 tuntia ja oli 119 mailia. Molempien matkaväsymys oli samaa luokkaa. Käytiin illalla kävelemässä rantaa pitkin ja syömässä iltapalat.

Aamulla oli aurinkoa ja käveltiin Pointe Pitren keskustaan. Kalatori on erilainen nähtävyys. Olikohan kaikki sinisetkin kalat syötäviä?  

Saarella on karnevaaliaika ja kulkueita tuli vastaan kadulla isolla metelillä.

Viikon ruokaostokset käytiin hankkimassa yhdessä. Kaksi kärryllistä hintaan 350€. Ennen lähtöä käytiin vielä syömässä hampurilaiset rannan yhdessä ravintolassa. Matka olikin pitkä ensimmäiseen kohteeseemme, kokonaiset kolme mailia :) Ilet du Gosieriin.

Kolme metriä vettä veneen alla, kirkasta ja lämmintä kuten tähänkin asti. Toisena iltana vietiin grilli rantaan ja illan pimetessä grillattiin vartaita. Nam! 

Toinen matkakohde oli Marie Galanten saari ja Baie de St-Louis. 

Rantakadut ja laituri olivat tyhjiä. 

Syömässä käytiin rannan punaisessa ravintolassa. Vähän kuiva oli annos, tässä Mahimahia. 

Lähes kaikki muut ravintolat olivat kiinni, oli karnevaalit. Aamulla saatiin niistä pieni annos kun klo 5 meteli alkoi ja päättyi klo 7. Ei lähdetty rantaan katsomaan millaiset menot oli tällä kertaa. Toisena päivänä grillattiin kanan siipiä ja uitiin läheisellä rannalla.

Eteenpäin lähdettiin taas ja tällä kertaa päästiin purjeilla komeasti. Tuuli yltyi loppumatkasta ja keulapurjetta päästiin reivaamaan. Jukka sai surffata isoilla aalloilla. 

Les Saintes saaret ovat vaihtelevat. 

Suurimmassa lahdesta on ankkurointikielto ja vaikka kuinka yritimme etsiä vapaata poijua, ei sitä löytynyt. Menimme ankkuriin Terre de haute saaren sokeritopan Le Pain de sucre viereen. Esitteistä selvisi, että se on luonnon akvaario. Valtteri ja Eeva tekivät ison kierroksen snorklaamalla ja näkivät paljon erilaista kalaa.

Toisena päivänä kävelimme kylälle edestakaisin noin 5 km. Myöhästyimme jälleen lounaasta. Täälläkin ravintolan keittiöt menevät kiinni klo 14. Kaunis ja vilkas kylä, ihan toisenlainen kuin Marie Galantessa. 

Löydätkö pari liikkuvaa kuvista?

entä tästä?

Viimeinen yhteinen satamamme oli Basse Terressä, Riviere Sens satama. Illalla käveltiin keskustaan ja takaisin. Yhtään ravintolaa ei ollut auki. Olimme liian aikaisin liikenteessä mutta kun pimeällä ei näe mitään...Satama- altaasta löytyi mukava ravintola Barracura. Hurrikaani tuhosi sataman v 1999, nyt laiturit oli uusittu. Rannan palvelutasossa olisi ollut parantamista vielä (=wc ja suihkut). Jokaiseen oveen oli oma avain... Oven takan oli homeinen koppi.... 

Rannan baarissa oli bileet ja musiikki soi täysillä klo 22-04. Olipa mukava meteliyö. Sataman vieressä oli ranta joka oli hieman erilainen kuin muut. Saari on tummaa laavaa ja siitä on aikojen saatossa tullut rannalle n nuppineulan nupin kokoisia pyöreitä kiviä/hiekkaa kuin mannaryynejä. Olimme rannalla ja uitiin kirkkaassa syvässä vedessä. Viimeiset auringonsäteet kotiin lähteville.

Viikko vierähti nopeasti. Sää oli vaihteleva. Vettä satoi joka päivä ja yö, monta kuuroa. Ja välissä aurinko paistoi kuumasti. Oli kiva tehdä yhdessä ruokaa ja kokea uusia paikkoja. Valtterille erikoiskiitokset K-tehtävien suorittamisista ( esim kuljettaja, kantaja, kaapittaja jne).  Kiitos Jukka- kokille maistuvista lihoista ja Eevalle ranskan kielen tulkkina olemisesta. Ilman Sinua olisimme olleet pulassa. 

Meillä matka jatkui kohti Guadeloupen pohjoisosaa Deshaies lahteen. Kävimme kirjautumassa pois maasta ja matka jatkuu Antiqualle. Vene pitää nostaa ylös ennen kuin seuraavat vieraamme Sirpa ja Seppo tulevat 28.2.

23.02.2015 Kapteeninpalsta ( Eli kapulla on asiaa)

Joo!  Pitkäset vieraina ja kivaa oli, JPB oli varustautunut ( varautunut hyvin: Oli erillinen putkikassi, täynnä kaikenmaailman varaosaa ja työkalua.) Pettymys oli sanoinkuvaamatonta, kun selvisi että apua ei tällä kertaa tarvittukaan....Mitä nyt varaosia mm. Uusi vaihteisto ja varahihna autopilottiin....Erityiskiitokset niistä vielä Jukalle. 

Ekakerta meilläkin vielä täällä Caribialla ja vähän vaikeata viedä Frendejä jonnekin, missä ei olla itsekään vielä käyty? Mutta  pääasiassa täällä tosiaan ollaan rannalla veneellä (Chiara) parkissa biitsin  edessä...Marinat tylsiä ja kuumia, myös kalliita? Palvelut välillä ihan hanurista? 

Parasta taas oli: Biitsillä Grillaaminen ja zimmaaminen vuoronperään!  Ja Sindbadilaisethan tunnetusti maailman parasta settiä! 

Telakka kutsuu:  nyt ennen kun Seppo ja Sirpa tulevat! Sinkit irronneet ja siis jo kiire...Yritetään saada kaikki muutkin telakkaduunit parissapäivässä tehtyä! ( Vahaus,peräsimen- ylälaakerin voitelu,(säätö) lokin ympäristön puhdistus, huoltomaalaus ( Antifouling, 2-kertaan) ym.ym.

Martinique

Martinique, Le Marin oli shokki. Kerrostaloja, hyvät tiet, kauppoja, putiikkeja ja Ranskan kieltä ainoastaan. Edelliset saaret olivat tosiaankin erilaisia. Kielimuuri, kun ranskaa ei osaa, no kyllähän sitä silti pärjättiin, arvattiin enemmän. Tuntui, että tuli vielä enemmän erakoksi. Olimme Le Marinin sataman vieressä jossa oli 720 venepaikkaa. Lahdella oli noin 300 venettä poijuissa ja ankkureissa. Me olimme keskellä, ei reunimmaisena kuten normaalisti. Uskallus ajaa ankkuroitujen veneiden vierestä on kasvanut mutta silti se on vieläkin pelottavaa. Matalikkoja oli täälläkin, pitkiä korallialueita. M oli merkitty pohjaksi, vettä 7 m. Toivottiin, että ei syvää mutaa. Lahden rannoilla oli mangrovepuita, moskiittopesä siis. Osa veneistä oli kiinnittäytynyt rantapuskiin. Minä en olisi siihen suostunut. Meille Ötököitä eksyi veneeseen muutama yössä ja vain muutama paukura syyhytti aamuisin. Rantojen tuntumasta löytyi myös uponneista veneitä. Liekö hurrikaani saanut ne uppoamaan vai huono hoito? Lahdella oli paljon pieniä purjeveneitä ja myös selvästi sinne jätettyjä veneitä. 

Netti löytyy yhä vain ravintoloista, hankalaa on löytää sellainen jossa musiikki ei pauhaa ja yhteys pysyy. Lauantaina oli Sindbadissa Plot- juhlat. Olimme yhteydessä juhliin Skypellä. Edellisenä päivänä löysimme täydellisen rannan ja täydellisen yhteyden mutta sinne oli 2 mailin matka kumiveneellä ja 2 km kävelyä. Koska Ilma oli lauantaina pilvinen emme menneet täydelliselle rannalle. Teimme videon kuvista ja videoista tähän astisesta matkastamme lämpimillä vesillä. Lähetimme sen juhlavieraille katsottavaksi ennen live-yhteyttä. Nettiyhteydet ovat epävarmoja. Vettä alkoikin sataa ennen yhteyttä juhliin. Olimme lähirannan ravintolassa ulkona pystybaarissa. Yhteys pätki enkä tiedä kuuliko kukaan mitä sanoimme. Oli kiva nähdä porukkaa vilkuttamassa meille, tuntui kuin olisimme olleet hetken mukana juhlassa. 

Le Marinista löytyi kunnolliset ruokakaupat pitkästä aikaa. Juustoja...nam... Ruuhkaa oli kaduilla ja kumivenelaiturissa. Muuten olimme omissa oloissa. Vesi on vihreää veneen vieressä mutta melko kirkasta, noin 2 m näkyi. Mihin aika kului? Jonnekin arkiseen tekemiseen ja lomailuun.

Lähtö oli jälleen vaikea. Muta.. Sitä oli paljon ja ankkuriketju oli mahdoton saada ylös koska kädet liukuivat ketjua pitkin. Jari onnistui taas, venäytti selkänsä ja oli siis viimeinen mutapohja johon ankkuri lasketaan. 

Matkasimme 26 mailia seuraavaan satamaan Pointe du Bout. Ankkuriin ja tällä kertaa hiekalle. Tuuli kääntyi etelään ja valitsimme sille suojaisen paikan. ankkuripaikkaan ei tuullut mutta svelli oli ärsyttävä. Pitääkö siis olla tuulta ankkurissa jolloin vene kääntyilee koko ajan tai tuuletonta ja sivukeikutusta? 

täydellinen ranta löytyi puretun hotellin edestä. 

Löytyi kiva baarikin. Olut ja pinacolada maksoi 13€, aika kallista.

Kävimme Fort de Francessa yhteysveneellä. Veneliikkeessä oli tietokone jolla kirjauduttiin ulos maasta. Myyjä laittoi leiman paperiin. Helppoa kuin mikä. Katseltiin nähtävyydet: carrefourin kauppa ja kirjasto.

Karnevaarit ovat tulossa. Erilaista krääsää oli myynnissä.

Ystäväni Jaana haastoi vastaamaan kysymykseen: onko unelma matka toteutunut ? Pitkään piti kunnollista vastausta miettiä. Unelma matkasta onnistuu kun saa vuoretteluvapaan työnarkomaanille. Napanuora katkeaa kun sijaisesi ajoittaa työt. Miten käsittämättömältä voikaan tuntua vapaus? Ei sitä voi ymmärtää, ennen kuin sen kokee. Voin suositella vuorotteluvapaata nyt jokaiselle joka on korvaamaton. Et ole, eikä kukaan muukaan. Työvuosia takana monta ja edessä yhtä monta. Lapsia ei saa eikä elämäntilanne muutu. Unelman takaa vuorotteluvapaa. Unelmaa on matkustaa alueelle jossa on mukavan lämmintä. Pilvet ja sadealueet ovat piristäviä veneen kannella.  Uuteen kulttuuriin tutustuminen ja uudet saaret/ maat ovat tervetullutta vaihtelua. Vapaalla, aivotta oleminen on uskomatonta eikä sitä voi vieläkään ymmärtää.  Ainahan kaikessa on käänteinen puoli. En tiedä miten osaan olla enää töissä. Motivaatio ei ole kuollut, ei nyt, eikä ennen matkaakaan. Sijaiseneni Heidi on pätevä tehtävään enkä ole epäillyt ikinä hänen osaamistaan. Ikävä on ollut läheisiä ja ystäviä, onneksi kohta ystäviä tulee vieraaksi veneelle. Pahinta matkassa oli mielestäni ylitys ja turvattomuuden tunne jota ei millään voi saada takaisin. Täällä Karibialla oleminen on unelma aluetta lomalle. Vaihtelevaa ja alkuperäiskansallista.  Lämpötila on sopiva. Ankkurilahdissa tuulee eikä ole liian kuuma. Olemme riidelleet vähemmän kuin muiden läsnä olessa. Olisko siinäkin opin paikka? Varmasti!

Kello on nyt 5.20. Olen vahdissa. Olemme matkalla Guadalupelle. Perillä pitäisi olla yhdeksän jälkeen. Pari isoa matkustajalaiva meni juuri ohi ja nyt purjelaiva ohittaa. On tähtitaivas, kuu on sirppi. Sopiva tuuli, 5 m/s idästä, vie aamuksi perille. Jari nukkuu nyt, minä nukuin oman kolmetuntisen klo 00-3. Meille tulee tänään vieraita Suomesta. Jukka, Eeva ja Valtteri ovat noin viikon kanssamme. Kierretään rantaa ja Guadalupen saaria. Siitä lisää ensi kerralla. Aamu alkaa kajastaa. Tänäänkin on varmasti lämmin vapaapäivä.

Bequia, St. Vincent ja St. Lucia. Erilaisia saaria

Bequia on viehättävä paikka. Täällä asuu paljon entisiä purjehtijoita. Osa taitaa olla "hullun maineessa". Osalla varmasti menee hyvin. Lahdelle pysähtyi muutama iso purjelaiva turisteineen ( 3-5 mastoa) sekä yksi matkustajalaivakin. Port Elisabeth tuntui turvalliselta, mutta yksin yöllä, ei kiitos.

Pappas ravintola ja auringon lasku. Markus etualalla.

Sy Himene, Markus oli lähellä ankkurissa. Vierailimme puolin ja toisin päivittäin. En pystyisi mitenkään ajattelemaan yksin matkaamista kohti tuntematonta, kuten hän.Lahdella oli hienot hiekkarannat jossa kävimme uimassa. Rannan päässä luola...jännittävää..no ei.

Kävimme saaren toisella puolen kävellen. Koira "Jaska "seurasi meitä koko matkan, mutta hävisi viime metreillä varmaankin morsiamensa luo (vuohen jälkeen ei näkynyt enää). Kuvaa emme saaneet seurallisesta koirasta, valitettavasti. Frendship bay lupasi hyvää, mutta ei sittenkään. Tuuli ja aallot osuivat osittain lahteen ja muutama vene lahdella keikkui aalloissa lujaa. 

Suomalainen Cara Mia saapui lahteen miehistöineen. Juhlatunnelma jatkui puoleen yöhön erilaisten karaoke laulujen tahdissa. Seuraavana päivänä Cara Mian porukka lähti kalastajakylään Markuksen kanssa taksilla ja toi meille kolme hummeria keitettynä. Keittäminen rannan rastojen kattilassa maksoi 25 ec:tä. Hummerit elävänä maksoi 75 ec:tä torilta. Teimme hummereista Cara Mian ohjeiden mukaan kastiketta. Yksi valkosipuli pilkottuna, kermaa ja hummerit. Laitettiin toki mausteita mukaan. Hyvää, paljon parempaa kuin Barbadoksen grillistä joka oli kallista. Markus oli meillä viimeisellä ehtoollisella. Markus lähti kohti Panamaa ja me kohti pohjoista.

Perjantaina kauppaostosten ja tullin jälkeen lähdimme eteenpäin kohti San Vincenttiä ja Walliaboun etelälahtea. Markus jatkaa matkaa kohti Panaman kanavaa. Näemme hänet seuraavan kerran noin kahden vuoden päästä, ehkä. Ikävä tulee tekniikkagurua.  

San Vincentillä, Walliaboun Lahden eteläpuolella menimme Rock side cafen poijuun. Poika veneellään tuli meitä vastaan n mailin päähän. Neuvotteli itselleen 30 ec hinnan ( jälkeenpäin  selvisi). Hän antoi meille poijun jotta saimme köyden sen läpi sekä otti vastaan toisen köyden jonka hän vei toiseen takapoijuun. Olimme ihan rannassa jyrkänteen alla, vettä alla 7 m, hiekka rannassa mustaa, korallit alla, mutta pimeä tuli saapumisen aikaan eikä ollut aikaa uinnille.

Illallinen oli rannassa klo 19, vaihtoehtoja oli klo 18 tai 19.  Mitään tietoa ei ollut sisällöstä eikä tasosta. Mies tuli hakemaan veneellä sovittuun aikaan, souti venettä keulasta kuin kanoottia. 

Meidät vastaanotti ravintolan omistaja Roxi ( saksalainen). Hän oli ollut miehensä kanssa 11 vuotta pitämässä ravintolaa. Menu oli seuraava: 

kurpitsakeittoa, paahtoleipää

Salaattia

Kanaa ja tonnikalaa, paistobanaania, herneitä ja perunaa sekä kahta kastiketta

Juustokakkua 

Hedelmiä ja suklaa kastiketta

Wau, hyvää oli. Paljon ruokaa jäi syömättä. Menu maksoi 80 ec eli n 25 euroa. Valkoviini pullo maksoi 20 euroa. Kuvia ei saanut taaskaan otettua montaa kun oli kova nälkä...

Olimme vain yön poijussa ja klo seitsemän aamulla pojan isä tuli irrottamaan meidät takapoijusta , sovitun mukaan. Seuraavassa Lahdessa näimme tunnetun elokuvan kuvauspaikan, luolan Pirates of Caribian elokuvasta. 

Matkaa oli 56 mailia Saint Lucialle. Tuuli oli 13-6 m/s. Matkalla saatiin taas Mahi mahi, tällä kertaa n kiloinen. Pisti sekin hanttiin kunnolla. Siitä tehtiin graavikalaa aamupalalle.

Olimme perillä  Rodney bayssä, Saint Lucialla klo 17. Vastassa oli erittäin ystävällinen mies joka auttoi oikealla paikalle. Edellisestä satamasta on kaksi kuukautta, samoin oikeasta suihkusta. Lämmintä vettä tuli yhtenä päivänä naisten suihkusta, oli suorastaan ylellistä. Omassa veneessä suihkun saa joka toinen päivä n kolme litraa. Vene sähköistettiin pitkästä aikaa. 

Täälläkin on hengellinen radiokanava. Ns. Normaaleilla kanavilla tulee uutisten yhteydessä kaikki saaren rikokset tiedoksi yms, samoin kuolleet ja heidän sukulaisuus suhteet ja hautajaispäivät. Suoraa puhetta pienessä maassa jossa rikokset ovat arkipäivää. Halusimme turvallisimme vesille kohti Martiniqueta, Ranskan saarta. 

Aika kului veneen parissa. Ensimmäisenä työpäivänä vene pestiin, toisena puhdistettiin ja kolmantena vahattiin. Laiturilla käveli edestakaisin vapaaehtoisia töihin maksua vastaan. Jokainen oli omien sanojensa mukaan paras kiillottaja. Kun ei ostettu keltäkään mitään ja työt edistyivät, keskustelut laiturilla harvenivat. Kun vene oli kiiltävä kolme heppua kävi kehumassa työn jälkeä. Uusi lippukin pääsi tankoon.

Ehdittiin iltapäivällä ajella kumiveneellä rantoja katselemassa.

Talot olivat upeita rannan tuntumassa, mutta mitään muuta ei ollutkaan katsottavaa.

Uimassa käytiin hotellin rannalla, vaikka vartija sanoikin ei saa...kaikki rannat ovat julkisia eikä hotelli saa rajoittaa niillä kulkemista. Hotelllin rannan suihkussa käytiin salaa...

Sushi aterialla pitkästä aikaa, nam

05.02.2015 Kapteeninpalsta (kapulla on asiaa)

Saint. Lucialle saapuminen oli taas yhtä lentoa...Vene kulkee  (Chiara) ku suoraan talvitelakalta ilman roinaa...Meillä siis painoa tuplasti normi sesonkiin nähden. 

Joo St. Lucialle saapuminen oli suurta odotusta, ARC landaaa aina tänne, joten ajateltiin että jotain suurta ja ihmeellistä tiedossa? No marina iso ja kaikki toimii..Outoa tulla maihin 2:den kuukauden kellumisen jälkeen? Akut diggaa, töpseli seinään ja amppeerimittari pyörii...Jees 14volttia: ihanaa sano Varta-akusto. Akut ja jääkaappi 220 Virroilta siis.

Laiturialue, kuin pieni kaupunki ravintoloineen ja muine palveluineen..Erikoiskauppoineen ym.  ym. Mutta kaupunkia (kylää tai jotain etsiessämme) ei juuri mitään siis ole! Köyhyyttä maleksijoita, kaikki tummia . Ei siis turisteja satamaportin ulkopuolella? No hyvä niin siis..voidaan lähteä ajoissa...

Joo Lucialla riitti 4 päivää saatiin vene pestyä ja kiillotettua, akut ladattua, suihkussa oli myös kiva käydä pitkästä aikaa...Tosiasiassa pesu meressä ja takalaitasuihkulla, merivesi iholta pois, toimii tosihyvin..Vettä menee parilitraa pesuakohden, riittää kuukaudeksi tiskaamisen ja pideesuihkuttamiseen  kahden hengen (2) miehistöltä. 

Uloskirjautumisen Lucialta jännittävää, tiukka virkaintotäti, ikää n. 35-40 vuotias, meidän edestä raakaa ekana vanhentuneenpassin omaavan naisen, ei leimaa: päivän pari yli 3 kk. Vanhentuvalle  passille. Seuraavalla naisella oli 3 lasta, kirjoitettu samaan passiin lasten nimet siis: Kaikilla lapsilla oli eri isä ja sukunimi myös siis! Muija (virkailija siia) kovaan ääneen kysyy et miks eri isät?? 

Tällä kertaa me selvittiin, jopa ilman pakollista terveystarkastusta, jatkamaan matkaa, Huh huh...kyl nää kehitysmaat: on sit mielenkiintoisia kohteita. Sataman ulkopuolella, aidan vieressä 100 metriä portista oli joku kuollut ( liikenneonnettomuudessa tai muutenvaan tapettu siihen). Paljon kukkia ja muistoairueita...

No niin matka jatkuu kohti Ranskaa.....Martiniqueta siitä lisää myöhemmin!