Matkavene

Matkavene
s/y Chiara

maanantai 27. huhtikuuta 2015

British virgin island ja matka Bermudalle

Saint Maarten oli aika jättää taakse. Krapula hellitti parin päivän jälkeen Saulin ja Anskun läksiäisjuhlista. Kävimme sunnuntaina ruokakaupassa ja maanantai aamuna kirjautumassa ulos maasta. Iltapäivällä klo 14 lähdimme. Edessä oli 83 mailia British virgin islandille. Kartassa oli ilmoitettu uusi paikka customiin Gorban saarelle Biras Creekiin. Pääsimme hyvällä takatuulella purjehtien aikataulun mukaan. Torkuimme välillä munakellon soidessa säännöllisesti. Kun oli vastaantulijoita näkyvissä piti päivystää ohitus. Nukuin kaksi tuntia yhteensä yöllä. Aamuyöllä neljän jälkeen tuli sadepilvet vastaan ja tuuli muuttui vastaiseksi. Koneella viimeiset kaksi tuntia perille. Pienilläkin saarilla näkyi katuvaloja. Aamu valkeni kuudelta ja 6.15 kiinnittäydyimme poijuun Biras creekin edessä.


 Uni tuli nopeasti ja heräsin vasta 13.30. Aamupalan jälkeen etsimään customia. Samaan aikaan viereen ajoi poijumaksun keräävä heppu ja kertoi customin olevan, ihan toisaalla kuin luulimme, Gun creekissä. Hän kertoi paikan olevan auki neljään, menkää äkkiä. Meidän pikku kumiveneellä, aallokossa (onneksi on myötäinen), matka kestää. Ennen neljää Ovet olivat kiinni jo ja ärsytys oli suuri. Ihan turhaa kastumista, matkaa oli noin maili takaisinkin,vasta-aallokossa. Ajoimme Saba rockin saarelle baariin. Happy hour ja rum punch maksoi 4 dollaria samoin kuin olut pullo. Huijausta! Tai ainakin korkeat hinnat oluessa. Olin kuin vaatteet päällä uinut koira. Toiletti siistiytyminen ja aah makealla vedellä naaman pesu, oli oikein hyvä laatuista käsipaperia millä kuivata. Rannassa oli tarpuna kalojen ruokkimisnäytös klo 17. Oli aika vonkaleita. Samanlaisia näimme myös veneemme alla päivystämässä ankkuripaikoissa. 


Illan hämärtyessä menimme varaamaan pöydän Biras creek resortin hotellin ravintolasta. Näköalat olivat hienot. Pukukoodi oli pakko kysyä jotta pääsemme sisään. Naisella saa olla mitä vaan, miehillä kauluspaita ja siistit shortsit käyvät. Molemmille Kengät ei fipfopit. Onneksi ei tarvinut olla pitkiä housuja... Otimme halvimman ruoan. Se oli hampurilainen 25 $. Lisäksi pullo halpaa punaviiniä 38$ (hinnat olivat 36-200$/pullo). Saimme poijumaksun hinnan 25$ hyvitystä laskusta. 




Seuraavana päivänä uusi yritys customiin. Tällä kertaa ajoimme Biras creek resortin laituriin ja pyysimme kyytiä yhteysveneellä. Tietysti, se kuuluu meillekin koska olemme heidän poijussa. Jee! Aikamoista vauhtia vene kulkikin. Vesi oli vihreämpää kuin muualla, mutta aika kirkasta. Tulli oli ihan normaali, mutta virkailijat hieman omituisia seuraavilla kysymyksillään: onko teillä ase? Miksi teillä ei ole asetta? Oletko ihan tosissasi, että miehelläsi ei ole asetta? Selvisimme 36$ maksuilla ulos toimistosta. Sen jälkeen kävelimme läheiseen kauppaan, ostimme leipää, sour creamia ja kanan koipinuijia. 

Vasta seuraavana aamuna tuli poijun rahastaja ja kysyi tarvitsemmeko wifiä. Joo kyllä tietysti. Harmitti, että hän kertonut se olevan olemassa jo edellisellä kerralla. Netti toimi hyvin ja lähtö viivästyi pari tuntia. Itäisellä tuulella menimme pelkällä keulapurjeella 11 mailia eteenpäin, The Bathsin viereiselle rannalle ankkurointipaikkaan. Uskomattoman kirkas vesi. Veneen alla oli kuusi metriä vettä. Ympärillä viisi kattia ja yksi yksirunkoinen. Ranta oli upea, pehmeää hiekkaa. Hiekka ei leijunut rannassa aaltojen mukana. Se oli oikeaa hiekkaa ei korallista jauhoa. Rannalla oli isoja sileitä kiviä paljon. 



Seuraavana päivänä halusimme kehutulle the Bathin rannalle, uimaluoliin. Kumiveneellä ei pääse rannalle, se pitää jättää kumiveneparkkiin aidan taakse. Kyllähän minä veteen pääsisin ja rantaan, mutta  vedestä pitäisi päästä takaisin veneeseen... Ei onnistu. Ajoimme veneellä viereiselle rannalle ja nostimme kumiveneen mahdollisimman ylös. Snorklasimme rannassa, siellä näkyi värikkäitä kaloja. Kävelimme rantaa pitkin polulle metsään ja parkkipaikalle. 



Toisesta polusta pääsi tielle ja sitä pitkin pääsimme the bathin parkkipaikalle. Polku lasketui rantaan noin 400 metriä. Rannasta lähti polku luoliin. Aika pelottavaa, mitä jos kivi putoaa alaspäin? Polulla oli portaita tarpeellisissa kohdissa. Välillä noustiin ylöspäin köyden avulla, välillä ryömittiin kivien alla. Kuuma reissu ja mukavaa vaihtelua. Polun päässä oli toinen uimaranta. Ja sitten samaa reittiä takaisin. Kannatti lähteä etsimään paikkaa.





Toisena iltana ankkurissa svelli lisääntyi, tuuli oli kääntynyt hieman ja mereltä mainingit heiluttivat venettä ärsyttävästi. Samaan aikaan akut lopettivat lataamisen, toinen akuista oli lämmin. Omituisesti akut olivatkin käyttäytyneet viime aikoina. Lataus hävisi nopeasti vaikka aurinko paistoi koko päivän aurinkopaneelin. Lähdimme siis kohti satamapalveluita ja venetarvikeliikettä. Nanny Cayssa oli esitteiden mukaan tarvittavat. Saari oli Tortola. Satama on siisti ja siellä on hyvät suihkut, parhaimmat koko matkalla. Uima-allas on rannan tuntumassa, käyttö sisältyy hintaan. Rannan hiekka-alue on aika kapea, suurin osa lahdesta on täynnä korallia.


Satamamaksu oli 45$/yö, Lisäksi sähkö ja vesi. Aika kallista mutta täälläpäin se taitaa olla normaalia. Päivät kuluivat nopeasti. Netti yhteys oli veneeseen pitkästä aikaa ja sitä käytettiin hyväksi.
Uudet akut saatiin, öljyt ja suodattimet vaihdettiin, pyykit ja vene pestiin, tehtiin ruokaa, luin pari kirjaa ja hikoiltiin. 



Satamassa ei tuullut ollenkaan. Aurinko paistoi joka päivä ja lämpömittari näytti 33 astetta. Viimeisenä päivänä mentiin taksilla läheiseen Road harboriin ja kirjauduttiin ulos maasta. Lähetin pari pakettia Suomeen. Etsittiin pitkään hyvää ruokakauppaa. Lopuksi satamassa nähtiin jonkun lastaavan venettä isoilla ruokakasseilla ja kysyttiin kauppaa. Se paras oli Lahden toisella puolella. Käveltiin sinne. Hyvä kauppa olikin ja kallis, mutta saatiin seuraavan viikon ruoat 450$.  Olimme 6 päivää satamassa. Matkaan lähdimme, kohti Bermudaa, perjantaina klo 12.


1/3 osa paluumatkan ylityksistä
Olemme olleet matkalla nyt viisi vuorokautta. Matkaa on kertynyt 560 mailia. Matka Bermudan kolmion sivutse pelotti mutta Wikipedian faktat hieman lohduttivat. Edellinen kadonnut vene oli vuonna 1946. Katoamiset ovat johtuneet huonoista merimiestaidoista, merirosvoista, sää ilmiöistä jne.  Ensimmäisen päivän menimme hienosti purjeilla. 



Matkaa kertyi ensimmäisen vuorokauden aikana 145 mailia, toinen 115 mailia ja sitten ongelmat alkoivat. Jos ei tuule oli selvää, että ajetaan moottorilla. niin tehtiin,moottori pörisi 19 tuntia. Muutama tunti yritettiin purjehtia. Matkaa tehtiin 120 mailia. Perille emme pääse pelkällä moottorilla, diesel ei riitä. Niinpä yritettiin purjehtia. Tuuli muutti suuntaansa ja voimaansa n 10 min välein. Siis juuri kun sait purjeet vetämään tuuli loppui tai kääntyi suoraan taakse, jolloin Keulapurje hakkasi vantteihin. Kun sait purjeen pois ja moottorin käyntiin tuli tuuli sivusta ja purjeet avattiin. Niin raivostuttavaa ei voi olla mikään purjehtiessa! Ei mikään! Pyysimme jonkun lähettämään säätiedot satelliittipuhelimeen. Viestejä tuli, kiitos vielä kerran niistä. Muutamassa ennusteessa oli la-su yön aikana tulossa kova tuuli 30-60 kts, eli 14-30 m/s, kova tuuli jatkuu tiistai yöhön...Täältä pitää ehtiä Bermudalle ennen kovaa tuulta. Stressi kun vene ei kulje ja tai kulkee väärään suuntaan. Optimaalinen ja paras vauhti saavutetaan 45-130 asteen purjekulmalla. Kun matkaa on edessä 400 mailia on 30 asteen heitto maaliin 100 mailia! Tikkailemalla ( siksak) matka kolminkertaistuu. 
Jari on liottanut siimaa koko matkan meressä. Suurimmat saaliit ovat olleet narun pätkä ( jostain kalapyydyksestä) ja merilevää. Yksi valas nähtiin noin 400 metrin päässä. Se puhisi ja ähisi, loiskutti vettä pyrstöllään ja puhalteli vettä sukeltamisen jälkeen. Pari mustahkoa lintua on kaarrellut veneen ympärillä päivittäin. Muutama rahtilaiva on nähty ja n kymmenen AIS havaintoa rahtilaivoista. Yksi purjevene tuli vastaan toisena päivänä. Hiljaista on!



Keskiviikko : Viime yö meni osaltani pieleen. Nukkumaan mennessä klo 22.30 oli molemmat purjeet ylhäällä 120 kulmalla SW, tuuli 3 m/s, vene kulki 3 solmua. Nukuin 45 min kun heräsin purjeen hakkaamiseen, tuuli oli takaa 180 astetta S, otin keulan sisään. Mentiin pelkällä isolla, vauhti 2,5 solmua. 23.30 heräsin kun tuuli oli voimistunut. Tuuli edelleen takaa S. Avasin keulan virsarille. Ihme ja kumma 4 tuulella vene kulki 4. Autopilotti sai purjeet melkein pysymään vedossa. Korjasin kurssia muutamilla asteilla tunnin ajan kunnes tuuli loppui ja otin keulan sisään. 2.30 heräsin kun vene kulki kallellaan. Tuuli tuli takaisin nyt se oli 8 ja W, vene kulki 4,5-5 pelkällä isolla. Jarikin heräsi ja sovittiin, että odotetaan tunti ennen kuin kosketaan purjeisiin, tuuli kuitenkin muuttuu. Tunnin päästä oli tuuli hieman kasvanut. Jee päästääkö meni oikeasti purjehtimaan :) Iso purje reivattiin ykkös reiviin ja keula avattiin reivattuna. Kun purjeet oli hyvin tuuli alkoi laskemaan. Makasin sohvalla ja kuuntelin kuinka tuuli hiipui ja kääntyi. Purjeet alkoivat hakkaamaan pienistä aalloista. Tuuli oli 3 ja 150 kulmalla. Otin keulan sisään ja laitoin moottorin päälle. Menin nukkumaan klo 5, päivä alkoi valkenemaan.


Tuuli 8 m/s SW, kahdeksalta keskiviikko aamuna, vihdoinkin. Tämä tuuli ei kääntynyt eikä loppunut. Järki palasi päähän eikä epätoivo vallinnut. Matkaa on jäljellä 300 mailia. Lauantaiksi perille on taas mahdollista. Tänään on ensimmäinen pilvinen päivä kolmeen kuukauteen. Aurinkoa ei ole näkynyt, sadepilviä onneksi vain vähän. Lämpötila on laskenut. Ennen lähtöä katsoa katsoin sääennusteita, Bermudalle luvattiin 19-22 astetta lämmintä. Palataanko nyt normaaliin säähän? Kesään joka on kylmä, sateinen ja tuulinen? Samassa sääennusteessa on luvattu Karibian saarille 26 lähes joka päivä, toteutunut on ollut n 30. Kuuma on ollut joka päivä auringossa, varjossa ja tuulessa on sopivaa. 
Miten sitä tottuu jälleen arkeen? En ole pitänyt kenkiä jalassa pitkään aikaan. Mitkä ne on? Flipflopit tai Sandaalit on oikein mukavat :) pitkät housut! meikki? Hiusten laittaminen? Apua!
Vene on seikkailumme kulkuväline. Polkupyörällä pääsisi yhtä nopeasti eteenpäin kuin veneellämme. Hyvässä tuulessa mennään seitsemän solmun vauhdilla, eli n 13 km tunnissa. Matkaa on ollut tähän mennessä 8700 mailia. Edessä on vielä noin 4500 mailia. Olemme olleet 80:ssä paikassa ankkurissa tai satamassa.



Keskiviikko ja torstai mentiin purjehtien mukavasti. Tuuli nousi ja keulaa reivattiin. Isoon laitettiin kakkosreivi koska puuskat olivat rajuja. Perjantaina tuuli nousi. Sade- ja ukkosrintamat ohittivat meidät vuorotellen. Lopulta iso piti ottaa pois ja laittaa vain metri keulapurjetta ulos. Tuuli oli NW tai W, mentiin 45-90 asteen kulmalla 4-6 solmun vauhtia, tuuli oli 12-16 m/s. Pahimmassa ukkosmyräkässä otettiin keulapurjekin pois ja oltiin tuuli ajolla. Ajauduttiin 3 mailia takaisinpäin. Lauantaina klo 5 otettiin yhteyttä Bermuda radioon vhf:llä ja ilmoitin lähestymisestämme. Matkaa oli jäljellä 20 mailia. Kone oli laitettu juuri käyntiin koska tuuli kääntyi pohjoiseen ja vastatuuleksi. Tenttikysymykset tuli vhf:stä, ennakkoilmoitukseen tulosta saarelle. Uusi kysymyksiä oli mukana: epirib poijusta, pelastuslautasta ja vhf luvasta. Matka eteni hitaasti, aallot olivat teräviä ja pompimme kuin korkki. Vene ryskytti aaltoja päin kuusi tuntia ja klo 11 olimme perillä. Viimeisenä yönä ei paljoa nukuttu. Lämpötila yöllä 17 ja päivällä 22.
Meitä vastaanotti, vanha herra Bernhard ikä n 85v, laituriin. Hän Möi meille satamapaikan veljensä Bobbyn 80v, viisi paikkaisesta Captain smokes marinasta, tiedolla, että siellä on suomalainen vene Dyssel, pääsemme sen kylkeen. Satamamaksu on 2$/jalka, meiltä 66$. Kallista, mutta tämä on saaren halvin satama. Sähkö ja vesi sisältyy hintaan. 

Lähdemme täältä seuraavalle ylitykselle 2.5. (Äitini 70v. Syntymäpäivänä) jos sääikkuna sen sallii. Saamme gastimme Harrin mukaan paattiin ennen vappua. Suuntaamme Azoreille hurjien vappubileiden jälkeen. Matka on 1800 mailia. Ylityksen pitäisi kestää n  kaksi viikkoa. 




26.04.2015 Kapteeninpalsta (Kapulla on asiaa)
No niin rakkaat Blogimme lukijat: On siis taas aika kapteenin puuttua asioihin, koska niitä riittää...
Koska Blogimme on taas ajan tasalla, voin puuttua pikkujuttuihinkin. Akut hajosivat matkalla British Virgin islandille. Molemmat puolituntia latauksen jälkeen, kuormattuna 10.5 volttia jännitettä! Solarjärjestelmän terminaali antaa ekana herjan "low batt" ja vartin päästä " batt empty" ei liene epäselvää että finiitto! Jep jep! Kovilla ovat ja vartaakut (normilyijyakut) 10kk. Omilla veneen Latauksilla selvitty Canariansaarilta lähtien ja uusi aurinkopaneelikin saatiin vasta Pricly Bay:sta ( Grenadasta).
Takuu Suomessa! Ei paljon auta, ei roudata raatoja himaan (90kg)...Uudet Ameriikkalaiset lyijyakut löytyivät kaupungista ja paikallinen telakkayritys muutti kiinnikkeitä, uusiin pattereihin sopivaksi. akut maksoivat 500us. Ja asennus/vanhojen poisviennistä 75 us.

Vanhat

Uudet

Koska moottorin laturi myös kovilla ja latasi akkuja täysillä, niin ilmeisesti siitä syystä myös jakodiodisilta ( jakaa latauksen startti/hupiakuille) kärähti jo toistamiseen, (Edellisen kerran Kiilissä hajos) Siis antaa starttiakulle ylilatausta n. 15-20volttia. Sepolta saatujen oppien ansiosta sain tilapäisesti korjattua, diodin ja ohitettua starttiakun latauksen ja  akun kiehuminen loppui ja matka jatkui kohti Bermudaa, 15-18 ms. tuulessa.


Akut toimivat hyvin, pitää varausta ihan erilailla kuin Vartapatterit ikuna! Suosittelen aurinkopaneelia varauksetta kaikille. 150wattinen riittää mainiosti 



pitämään päivisin virroissa jääkaapin ja autopilotin ( ruorimalli) purjehtiessa,  jos aurinko paistaa tasaisesti samalta puolelta, myös pilviverhon läpi lataa yllättävän hyvin: Latausjännite pysyy kuormitus päällä n.12.5-13voltissa kokopäivän.


 Akkukauppojen onnistuttua, Ajattelin sitten tilata myös aurinkopaneelin kiinnikkeet samalla kun paneelin paikkakin löytynyt: luukkutallin päällä täydellinen paikka isollekin paneelille ja kestää keliäkin!



Joo ja tuli hyvät, tais olla Caribian kalleimmat kiinnikkeet: 4 putkenpätkää, 8 kiinnikettä  8 reikää porattuna ( Chiaran poralla) 2 äijää teki 7.5 tuntia hommia ja Makso 800 us.dollaria!!
Muistakaa kysyä aina mitä maksaa ekana!!



Niin tai näin, hyvät ja hienot on! Ja kesti hyvin Bermudan aallot. 
Biminimme oli myös kovilla, koska kovan tuulen takia 15-20 m/s, emmekä pystyneet kasaamaan sitä koska takastaagi pitää irroittaa ensin. Harri Niemiseltä tilataan uusi jakodiodisilta Suomesta ja taas mennään...



AI niin vielä yksi korjausjuttu joka meni hanurilleen...Liesi/uuni alkuperäinen Bavaria-uuni. Johon olisi siis saanut Sint-maartenilla kaikkia mahdollisia varaosia, HYLLYSTÄ suoraan, ostin sieltä uuniluukun lukitussalvan ja pyörittelin käsissäni isomman levyn poltinta, mutta en ostannut....kelevitt...Koska taas kuvittelin että korjaamani kierreosa polttimen alapuolella kestää?! Tut...kesti. Joo hajos ku päästiin BVI:lle. niiden liikkeissä ihan perussälää...kaksi mallia Eno-liesistä. ei varaosia mihinkään peliin. Täältä Bermudalta  ostetaan venetarvikkeet rautakaupasta; Et silleen... Mut joo vierelleni tuli suomalaispaatti Swan-41 3-suomalaisheebon kimppavene, samalla retkellä ku mekin, kertoivat mitä kaikkee niiltä hajonnut, pelit niillä vimosenpäälle ( syDyssel) Ossi Arimo ja Antti. Mm vesikone,satelliittipuhelin lisäantennilla data käytössä, ei jaksa luetella. katsokaa niiden blogia! Heeboilla on jo kiire himaan, asuneet jo kaksi viikkoa täällä Bermudan  Saint.Georgessa, siis säitä odotellessa....


Ps. Ohi meni pyöräilijä jolla alla oli ilmatyynyt...


lauantai 25. huhtikuuta 2015

Via Inmarsat:

Perilla tunnin paasta.Olipa paska yo.Ukkosrintamia ja kovaa tuulta,aallot
eri suunnasta. Ei nukuttu. Lisaa juttua kun paas wifi

Please note your reply is limited to 160 Latin characters or approximately 135 for non-Latin characters.

Sent via Inmarsat. The mobile satellite company

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Via Inmarsat:

3058430N 06436134W N8.-12ms. 020suuntana 6kn speed 85mailia maaliin.
saatiedot nyt tarkeita. kiitokset niista varsinkin BE T.JN

Please note your reply is limited to 160 Latin characters or approximately 135 for non-Latin characters.

Sent via Inmarsat. The mobile satellite company

torstai 23. huhtikuuta 2015

Via Inmarsat:

2852512N 06426221 suunta 000 4kn tuuli NW 4ms. yo plagaa nyt
menee...200mailia jal.dieselia mennyt 100l. 140jalj. riittaa..tjk

Please note your reply is limited to 160 Latin characters or approximately 135 for non-Latin characters.

Sent via Inmarsat. The mobile satellite company

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Via Inmarsat:

2705124N 06434118W suunta 000 5kn. tuuli 7sw. vauhti saatiin asken. 2
paivaa tyynta. saatiedotukset kultaa kiitos niista.t.jn

Please note your reply is limited to 160 Latin characters or approximately 135 for non-Latin characters.

Sent via Inmarsat. The mobile satellite company

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Via Inmarsat:

Kiitos saa ennusteista. naftaa jalj 3pv ajoon. ajetaan tuulella kun mahd.
la ehd perilla ennen myrskya. 25.33.191N,064.34.460w

Please note your reply is limited to 160 Latin characters or approximately 135 for non-Latin characters.

Sent via Inmarsat. The mobile satellite company

Via Inmarsat:

2531587N 06435003 suunta 024 pitas olla 016 3.1kn vauhtia 450mailia tultu.
puolivali takatuuli siis. Ei kalaonnea 30lampoa t.JN

Please note your reply is limited to 160 Latin characters or approximately 135 for non-Latin characters.

Sent via Inmarsat. The mobile satellite company

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Via Inmarsat:

Tuuli loppui eilen iltapaiv ja kone on hurissut sen jalk. Ehtisiko joku
lahettaa saa ennusteen?kiitos 23.51.940n,064.42.784w.

Please note your reply is limited to 160 Latin characters or approximately 135 for non-Latin characters.

Sent via Inmarsat. The mobile satellite company

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Via Inmarsat:

Tuuli vaiht suun etelan yon aikana.Mennaan 5kts.suunt nyt 300 ja koht
jiippi 20suunt. 22.03.911N, 064.39.711W. Kiitos viesteist

Please note your reply is limited to 160 Latin characters or approximately 135 for non-Latin characters.

Sent via Inmarsat. The mobile satellite company

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Via Inmarsat:

Huomenta! Eilen oli vauhdikas matkapaiva,outoa olla jalleen matkustaja.
Tuuli E, suunt 0, vauhti 5kt.sij 20.14.012N 064.41.300W

Please note your reply is limited to 160 Latin characters or approximately 135 for non-Latin characters.

Sent via Inmarsat. The mobile satellite company

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Matkalla

Matka jatkuu kohti Bermudaa tänään torstaina 17.4. 
Matka on 850 mailia ja kestää 6-10 päivää.
Yritämme/ Pidämme satelliitipuhelinta päällä aina klo 12 gmt aikaan, Suomessa -3 tuntia.
Satelliittipuhelin numeromme on +870 77 637 1857. 


Satelliittipuhelimeen voit lähettää meille ilmaisen viestin tämän nettisivun kautta.
http://www.inmarsat.com/support/isatphone-pro-support/

Please note your reply is limited to 160 Latin characters or approximately 135 for non-Latin characters. 

Toivomme paljon viestejä satelliittipuhelimeen jotta emme tylsisty toisiimme. Valitettavasti kaikkeen emme voi vastata.




sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Sint Maartin, matkalla sattuu ja tapahtuu

Antigualta lähdimme maanantaina iltapäivällä. Matkaa seuraavalle saarelle Hollannin Sint Maarteniin oli 96 mailia. Tuuli oli yllättävän rauhallinen, noin 7 m/s. Vene kulki hyvin. Yöllä tuuli loppui ja matka jatkui moottorilla. Yön pimeimpään aikaan vastaan tuli veneitä ja tutkasta oli apua niiden liikkeiden ennustamiseen. Kun veneitä ei näkynyt, uskalsi silmät laittaa kiinni herätyskellon herättäessä puolen tunnin välein. Perillä olimme aamulla valoisassa kello yhdeksän. Ankkurointi tilaa oli hyvin Simpson bay lahdella. Pari tunnin unien jälkeen immigratoniin sillan viereen.

Tiistaina kävimme Island water worldissä hakemassa uimatikkaat jotka olin ostanut netistä. Harvinaisen hyvin onnistui nouto. Nettityyppi antoi kassin tarkastamatta mitään tietoja. Uiminen ja peseytyminen onnistui jälleen kun tikkaat olivat paikoillaan. Muita huoltoa vaativia kohteita oli spreyhood, taka ankkuriliina ja keulapurjeen alaliikki. Etsimme kylästä korjaajat. Yksi firma suostui tekemään työt kahdessa päivässä. Korjaukset maksoivat yhteensä 181 USdollaria. Pyykkikassi maksoi 20 US dollaria.


Sisälahdesta löytyi suomen lippu Aida nimisestä purjeveneestä. Ajelimme veneelle aina sisälahdelle  mennessä ja yhtenä päivänä näimme matkailijat Jatan ja Karin. Kävimme syömässä heidän kanssaan perjantaina rannan ravintolassa. Heidän blogiaan voit seurata: aidaswan.blogspot.com osoitteessa. Heillä on pari vuotta on aikaa kulunut näillä lämpöisillä vesillä mutta kotimatka alkaa kuten meillä Bermudalta toukokuun alussa. Kiva, että saamme seuraa paluumatkalle.



Ansku ja Sauli tulivat lauantaina iltakoneella Simpson bayhin hotelliin. Sunnuntai aamulla, auringon noustessa, tuli odotettu viesti heiltä: missä nähdään? Jari haki matkalaiset kumiveneellä rannasta. Siirryimme Simpsonin sisälahdelle marinaan klo 9.30 sillan avauksella bunkrausta varten. Viikon eväät maksoivat n 800 Us dollaria. 



Hintataso oli aika kallis. Illalla kävimme ravintola Leessä syömässä hummeria. Tällä kertaa hummerit olivat tosi isoja ja luulen, että siksi niiden liha oli kumimaisempaa ja hieman sitkeää. Valkosipulivoita ei ollut tarpeeksi. 




Aamulla kirjauduimme ulos maasta ja veneen keula kohti Anguillaa. Perinteinen reipas tuuli takaa ja 19 mailia meni nopeasti. Sauli on kalastaja ja laittoi tietysti uuden vieheen veteen. Valitettavasti siima piti laittaa poikki kun veneen perästä ajoi moottorivene ja vei uistimen ja siimaa mukanaan. 

Road bay on saaren ainoa custom paikka. Miehet olivat reippaat ja lähtivät hoitamaan hommaa. Jari ensimmäistä kertaa ilman minua. Jari unohti jälleen lukulasit veneeseen eikä nähnyt mitään lomakkeiden kysymyksistä. Eikä Saulin silmät ole sen paremmat. Siis kaksi sokeaa ja kolme naisvirkailijaa joilla oli tarpeeksi kireät paidat... Tuosta maahan kirjautumisesta kuullaan juttuja vielä monta vuotta. Ensimmäistä kertaa mitään cruising tms maksua ei tarvinnut maksaa. Kuka sekoitti kenen päät ;)


Tässä rantahotellissa tarvittaisiin remonttia.

Upea ranta jälleen ja grillausta läheisellä hiekkarannalla illan hämärtyessä. Saulista tuli kumivenekuski. Aallot vyöryivät veneeseen liian hitaalla rantautumisella, välillä kaikki sujui mallikkaasti. 


Toisena iltana lähdimme käymään rannassa ja ihme kyllä päädyimme kuulemaan huippu bändiä. Paikallinen porukka soitti ainakin kolme tuntia tauotta ja ravintola oli täynnä. Tällä kertaa musiikki on yhdistelmä regeetä ja hittejä muualta maailmasta. Myös pinacoladat olivat parhaat maultaan tähän saakka. Onneksi oli hidas tarjoilu pöytiin jotta seuraavana päivänä ei ollut huono olo. Pimeällä on vaikea löytää oma vene lahdesta jossa on noin 100 muutakin. 




Sauli nostettiin mastoon säätämään vantteja jotta masto ei nojaisi eteenpäin.

Matkalla sattuu ja tapahtuu. 
Anguillasta siirryimme Ranskan puolelle Saint Martenia Marigot bayhin. Ensin tarttui verkko köliin. Sauli onneksi tajusi nopeasti mitä pitää tehdä. Verkko irtosi. Sen jälkeen yritettiin tähystää verkkomerkkejä paremmin, mutta aallot tekevät siitä haasteellista. Vastatuuli saaren takana ja tikkailimme pari kertaa jotta pääsimme saaren toiselle puolelle. Ajoimme ensi kertaa paikassa jossa veden syvyydet olivat merkitty väärin tai ne puuttuivat kokonaan, siitäkin selvittiin. Valas poikasineen oli ihan veneen edessä ja Ansku sai valita uuden reitin. Takatuuli sivuaaltoineen ei ole helppo ajaa mutta Anskun ensimmäiset kerrat ruorissa onnistuivat hyvin.

Marigot laivalaituri

Marigot bay on iso lahti. Veneitä huomattavasti enemmän kuin Hollannin puolella. Vettä oli lahdessa 2,5 m ja valkoinen hiekka pohja. Tuuli oli kova lahdessa. Tästäkin lahdesta pääsee sisälahdelle muutaman kerran päivässä. Illan ruokapaikkaa etsittiin ensin väärästä paikasta, kanavasta joka menee sisälahdelle. Hiljaista ja ränsistynyttä. Sauli ajoi meidät sillan alle josta nousimme Anskun kanssa ylös kadulle kuin katuojasta.. Sauli haki Jarin veneeltä suoraan keskustan torille johon ehdimme kävellä. Pizza päivä ravintolassa ja sen jälkeen kävelimme kylän hiljaisilla kaduilla suljettujen kultakauppojen ohi. Toisena päivänä menimme Marigotissa ensin immigranttiin. Jälleen uusi tapa hoitaa homma. Mies käytti tietokonetta ja ohjelmaa, mitä tähän mennessä Ranskan saarilla, on pitänyt käyttää itse. Kävimme lounaalla läheisessä ravintolassa ja sen jälkeen pyysimme tarjousta saarikierroksesta taxiasemalta. Yksi mies antoi hinnan jota hieman tingimme alaspäin, lopullinen hinta oli 120 euroa, 2,5 h ajelua. 

Baie Orientale

Rajalla

Kauppakassien kanssa odottelua

Naiskuljettaja oli ystävällinen ja kertoi saaren asioista. saari on maailman pienin saari joka on jaettu kahdelle valtiolle. Autolla ajaessa rajaa tuskin huomasi, mitään rajamuodollisuuksia ei ollut. Kävimme kolmella rannalla, yhdessä puistossa ja yhdellä näköala paikalla. Saarella ei kuulemma kasvateta mitään ruokaa, kaikki tulee muualta, kalatkin. Kuljettajamme oli Hollannin puolelta ja sen huomasi kun ranskalaiset ollivat kaikessa huonompia hänen mukaansa. Kierros päättyi ruokakaupan pihalle. Tällä kertaa ostoksia oli vain yksi kärryllinen ja ne kannettiin kävellen rantaan, n kilometri. Kädet venyivät ainakin 2 senttiä. Ruokana oli veneessä fajitaksia. 

Kokki valmistelemassa ruokaa

Aamulla immigranttiin kirjautumaan ulos maasta. Matka jatkui Ranskan toiselle puolelle saarta, luonnon suojelualueelle Islet Pineliin. Lähestyminen ei ollut helppo, kaatuvia isoja aaltoja saaren vierellä. Saaren suojassa piti olla 10 poijua kiinnittäytymiseen turisteille. Niitä oli kolme. Kaksi isossa svellissä ja yksi ankkuroidun veneen vierellä. Tässäkään rannassa veden syvyys kartassa ei pitänyt yhtään paikkaansa. Piti olla 2,5 oli 1,6 silloin tuli jo paniikki. Tilaa oli tosi vähän ankkuroida. Pohja oli ruohikkoinen. Ankkuri piti toisella yrittämällä. Luonnonsuojelu ymmärretään täällä hieman toisin kuin muualla. Ravintoloiden musiikki rannasta soi lujaa ja turistimoottoriveneet olivat ankkurissa ihan rannassa. Bileet olivat rantaan veteen laitetujen pöytien ympärillä. Joka pöytä täynnä juomia. Snorklasimme rantaan ja ostimme mekin pullon roseeta. Pöydän ympärillä kellui roskaa, servettejä jne. Ei ollut mukavaa. Kävelimme polkua viralliselle snorklausaluelle, sieltä onneksi löytyi jotain katsottavaa, erilaisia kaloja ja simpukoita. 

Katsastimme samalla sopivan grillauspaikan, suomen tyyliin oli tehty katos jossa oli rengas johon sai ritilän päälle. Nälkä tuli ja kiire veneelle hakemaan grillattavat. Ansku ja Sauli snorklasivat takaisin veneelle ja näkivät kuinka meidän ankkuri liikkui taaksepäin. Yritimme pari kertaa saada ankkurin parempaan paikkaan, mutta ruoho vain pöllysi. Hermot meni ja päätös poislähtemiseen syntyi.  Ankkuripaikkaan viereen oli merkitty matalikko jonka kiersin tarkasti. Ja samalla tömähti, törmäsimme johonkin, pakkia ja uusi kiertoyritys joka auttoi. Pääsimme pois tähän mennessä pahimmasta ankkuripaiksta. 

Ajoimme läheiseen Oyster pondiin jossa oli myös satama. Korkeat aallot olivat mukana matkalla samoin väärät veden syvyydet. Jos alkoi madaltua kaijun mukaan piti ajaa merelle päin..Rantaan mentiin takatuulella ja koneella matkaa oli vain 5 mailia. Rannan lähellä sain kunnon mainingin perän alle, vene meni 12,6 solmua surffissa, kääk! Kaikki hyvin, vaikka rannan kepit olivatkin vaihtaneet paikkaa. Otimme tankkauspisteen viereisen poijun jotta aamulla pääsisimme lähtemään nopeasti. 

Oyster pond

Blinejä ruokana, nam!

Sunnuntai aamu tuli, klo 8 avautui huoltoasema. Satama on mooringsin ja sunsailin kotisatama. Ja sunnuntai vaihtopäivä, ihan selvästi, joo. Kaikki veneet tulivat kuin ajastettuna jonona sisään ja tankkaamaan. Odotimme 2,5 tuntia omaa vuoroa!!! Vesitankki oli tyhjä, halusimme myös sen täyteen. Ei meillä ole vettä, satamassa on, sanoivat huoltsikan pojat. Lähdin satamakonttoriin  selvittämään asiaa. Sillä aikaa Sauli ärähti huoltoasemalla. Maksoin 300 litraa vettä satamassa. Huoltsikalla oli yhtäkkiä löytynyt paikka mihin sai laittaa oman letkun. Pieni liru valui jo tankkiin kun tulin takaisin. Tankin täyttö kesti tunnin! Samaan aikaan tietysti ne 46 muuta venettä täytti tankkejaan. Hermot menivät  mutta pääsimme lähtemään klo 12 kohti seuraavaa saarta, Kryssitikkauksilla Saint Barthelemyylle. 

Isoja moottorihuvijahteja oli ankkurissa rannan lähettyvillä. Tämä on tunnettu miljonäärien saari. Oli sunnuntai ilta. Kukaan ei vastannut kutsuun vhf:llä satamasta. Kävimme kääntymässä sisäsatamassa mutta poijuja ei ollut vapaana. Oli pakko jäädä merelle tuuleen ankkuriin. Ankkurointi on epävarmemman oloista kuin aiemmin huonojen kokemusten takia. Ankkuriköyttä kiristettiin ainakin 5 kertaa. Miehet lähtivät kirjaamaan meidät sisään maahan ja me Anskun kanssa tehtiin ruokaa. 

Kello on yksi yöllä maanantaina ja makaan keulassa katsellen tähtiä ikkunaluukusta. On matkan pahin swelli, vene keikkuu jokaisesta ohi ajavasta moottoriveneestä ja mereltä tulevasta vanhasta mainingista. Pitää nukkua selällään jotta huojunta on pienintä. Jari ja Sauli parantavat maailmaa oven toisella puolella salongissa. Puhe on voimistunut tunti tunnilta mutta ovi peittää yllättävän hyvin kiihtyneen väittelyn äänet. Tänne Saint Barthelemyyn tultiin iltapäivällä. Traumat edellisestä rannasta ja ankkurin rekaamisesta painavat. Ankkurin pitämistä testattiin ainakin viisi kertaa. Nyt ei sukelleta katsomaan ankkurin asentoa, tieto voi lisätä tuskaa.

Maanantai aamulla menimme tutustumaan ruotsalaiseen Gustavian kaupunkiin. Ruotsalaiset vaihtoivat kauppiastalon Tukholmassa tähän saareen ja hallinnoivat sitä n 100 vuotta. Antoivat saaren pois takaisin ranskalaisille koska siitä oli niin paljon huolta.




Ruokakaupassa käynnin jälkeen vaihdoimme ankkuripaikan kauniiseen luonnonsuojelu alueeseen Colombier. Oli taas kuin paratiisissa. Illan hämärtyessä grillasimme rannalla ja sitä ennen uintia ja snorklausta. 


Sauli on paratiisissa





Seuraava kohde oli Sint Maartenin pääkaupunki Philisburg. Suuri, matala ankkurilahti. Yritimme kolmeen eri paikkaan ankkuria huonolla onnella. Pysyvä paikka löytyi hiekka-alueesta. Isot, maailman suurimmat, matkustajalaivat käyvät turisteineen satamassa. Toisena päivänämme siinä oli viisi laivaa, eli noin 18000 laivamatkustajaa. 


Jälleen custom ja immigrant aiheutti vaivan näköä. Anskun kanssa lähdimme etsimään oikeaa rakennusta rannasta. Onneksi paikalliset työntekijät osasivat neuvoa suuntaa. Ikinä emme olisi löytäneet tuota konttialueella olevaa parakkia ilman neuvoja. Noin 3 km kilometriä kävelyä, välillä haiseviin ojien vieressä, parakki löytyi. Valitettavasti lauantaina lähtevien lentoliput eivät olleet mukana ja jouduimme palaamaan seuraavana aamuna rannan laivasatamaan lippujen kanssa. Lippuja ei kuulemma voinut näyttää muissa satamissa koska tällä miehellä oli kaikki paperit. Häh! Stressiä...stressiä. Olimme siis seuraavankin yön swellisatamassa, jossa ei ollut montakaan muuta venettä. Kävelimme päivän aikana turistisen kaupungin läpi. Yleisvaikutelma oli nuhjaantunut. Rannan kuppilat muutamaa lukuun ottamatta oli ränsistyneitä, hoitamattomia.  Illalla Saulin ja Anskun kanssa lähdimme ilta-aterialle kylälle. Mahi-mahia grillattuna, oli hyvää.( Lazy Jack Jari nukkui, hän oli lomalla kaksi viikkoa kun Sauli hoiti hommat)




Saimme veneestä uloskirjauksen ystävillemme aamulla. Perjantai aamulla siirryimme takaisin Simpson bay lahteen meren puolelle. Taaskaan ankkuripaikka ei löytynyt helpolla. Parin yrityksen jälkeen hiekkaplänttiin se kiinnittyi. Kova tuuli heilutti venettä lahdella.  Tunnin siivouksen jälkeen ystävämme oli jo hotellissa ja me rannassa. Kävelimme rantaa kohti lentokenttää vesirajassa. Rannan viimeisimmän baarin kohdalla Jarin ja minun voimat sammuivat ja Ansku ja Sauli tarpoivat ainakin 2 km eteenpäin. Kentän päästä saa hyviä kuvia laskutuvista koneista. 

Illalla Sauli ja Anku tarjosivat Jari 50 v illallisen. Wau, mahtavaa ja hyvää. Flamenco esitys ruoan lomassa, yllätyksenä Anskulle, lopputanssiin hän pääsi osallistumaan. Ilta ja ruoka ei ollut halpa. Kiitos Sauli ja Ansku!



Lauantai päivänä n klo 14 ystäviemme piti lähteä koneella, mutta kohtalo päätti toisin. Myöhästynyt kone Maartinissa ja samoin Nykin kentällä...kotimatkasta tuli heille pitkä. 

Jälleen ollaan kahdestaan. Outoa. Katsomme paljon elokuvia Peerin tyyliin. Kiitos niistä Peerille! 
Matkamme jatkuu British Virgin Islandille jossa aikaa on olla pari viikkoa. Sen jälkeen matka jatkuu pelätyn Bermudan kolmion ohitse Bermudan saarelle.