Martinique

Martinique, Le Marin oli shokki. Kerrostaloja, hyvät tiet, kauppoja, putiikkeja ja Ranskan kieltä ainoastaan. Edelliset saaret olivat tosiaankin erilaisia. Kielimuuri, kun ranskaa ei osaa, no kyllähän sitä silti pärjättiin, arvattiin enemmän. Tuntui, että tuli vielä enemmän erakoksi. Olimme Le Marinin sataman vieressä jossa oli 720 venepaikkaa. Lahdella oli noin 300 venettä poijuissa ja ankkureissa. Me olimme keskellä, ei reunimmaisena kuten normaalisti. Uskallus ajaa ankkuroitujen veneiden vierestä on kasvanut mutta silti se on vieläkin pelottavaa. Matalikkoja oli täälläkin, pitkiä korallialueita. M oli merkitty pohjaksi, vettä 7 m. Toivottiin, että ei syvää mutaa. Lahden rannoilla oli mangrovepuita, moskiittopesä siis. Osa veneistä oli kiinnittäytynyt rantapuskiin. Minä en olisi siihen suostunut. Meille Ötököitä eksyi veneeseen muutama yössä ja vain muutama paukura syyhytti aamuisin. Rantojen tuntumasta löytyi myös uponneista veneitä. Liekö hurrikaani saanut ne uppoamaan vai huono hoito? Lahdella oli paljon pieniä purjeveneitä ja myös selvästi sinne jätettyjä veneitä. 

Netti löytyy yhä vain ravintoloista, hankalaa on löytää sellainen jossa musiikki ei pauhaa ja yhteys pysyy. Lauantaina oli Sindbadissa Plot- juhlat. Olimme yhteydessä juhliin Skypellä. Edellisenä päivänä löysimme täydellisen rannan ja täydellisen yhteyden mutta sinne oli 2 mailin matka kumiveneellä ja 2 km kävelyä. Koska Ilma oli lauantaina pilvinen emme menneet täydelliselle rannalle. Teimme videon kuvista ja videoista tähän astisesta matkastamme lämpimillä vesillä. Lähetimme sen juhlavieraille katsottavaksi ennen live-yhteyttä. Nettiyhteydet ovat epävarmoja. Vettä alkoikin sataa ennen yhteyttä juhliin. Olimme lähirannan ravintolassa ulkona pystybaarissa. Yhteys pätki enkä tiedä kuuliko kukaan mitä sanoimme. Oli kiva nähdä porukkaa vilkuttamassa meille, tuntui kuin olisimme olleet hetken mukana juhlassa. 

Le Marinista löytyi kunnolliset ruokakaupat pitkästä aikaa. Juustoja...nam... Ruuhkaa oli kaduilla ja kumivenelaiturissa. Muuten olimme omissa oloissa. Vesi on vihreää veneen vieressä mutta melko kirkasta, noin 2 m näkyi. Mihin aika kului? Jonnekin arkiseen tekemiseen ja lomailuun.

Lähtö oli jälleen vaikea. Muta.. Sitä oli paljon ja ankkuriketju oli mahdoton saada ylös koska kädet liukuivat ketjua pitkin. Jari onnistui taas, venäytti selkänsä ja oli siis viimeinen mutapohja johon ankkuri lasketaan. 

Matkasimme 26 mailia seuraavaan satamaan Pointe du Bout. Ankkuriin ja tällä kertaa hiekalle. Tuuli kääntyi etelään ja valitsimme sille suojaisen paikan. ankkuripaikkaan ei tuullut mutta svelli oli ärsyttävä. Pitääkö siis olla tuulta ankkurissa jolloin vene kääntyilee koko ajan tai tuuletonta ja sivukeikutusta? 

täydellinen ranta löytyi puretun hotellin edestä. 

Löytyi kiva baarikin. Olut ja pinacolada maksoi 13€, aika kallista.

Kävimme Fort de Francessa yhteysveneellä. Veneliikkeessä oli tietokone jolla kirjauduttiin ulos maasta. Myyjä laittoi leiman paperiin. Helppoa kuin mikä. Katseltiin nähtävyydet: carrefourin kauppa ja kirjasto.

Karnevaarit ovat tulossa. Erilaista krääsää oli myynnissä.

Ystäväni Jaana haastoi vastaamaan kysymykseen: onko unelma matka toteutunut ? Pitkään piti kunnollista vastausta miettiä. Unelma matkasta onnistuu kun saa vuoretteluvapaan työnarkomaanille. Napanuora katkeaa kun sijaisesi ajoittaa työt. Miten käsittämättömältä voikaan tuntua vapaus? Ei sitä voi ymmärtää, ennen kuin sen kokee. Voin suositella vuorotteluvapaata nyt jokaiselle joka on korvaamaton. Et ole, eikä kukaan muukaan. Työvuosia takana monta ja edessä yhtä monta. Lapsia ei saa eikä elämäntilanne muutu. Unelman takaa vuorotteluvapaa. Unelmaa on matkustaa alueelle jossa on mukavan lämmintä. Pilvet ja sadealueet ovat piristäviä veneen kannella.  Uuteen kulttuuriin tutustuminen ja uudet saaret/ maat ovat tervetullutta vaihtelua. Vapaalla, aivotta oleminen on uskomatonta eikä sitä voi vieläkään ymmärtää.  Ainahan kaikessa on käänteinen puoli. En tiedä miten osaan olla enää töissä. Motivaatio ei ole kuollut, ei nyt, eikä ennen matkaakaan. Sijaiseneni Heidi on pätevä tehtävään enkä ole epäillyt ikinä hänen osaamistaan. Ikävä on ollut läheisiä ja ystäviä, onneksi kohta ystäviä tulee vieraaksi veneelle. Pahinta matkassa oli mielestäni ylitys ja turvattomuuden tunne jota ei millään voi saada takaisin. Täällä Karibialla oleminen on unelma aluetta lomalle. Vaihtelevaa ja alkuperäiskansallista.  Lämpötila on sopiva. Ankkurilahdissa tuulee eikä ole liian kuuma. Olemme riidelleet vähemmän kuin muiden läsnä olessa. Olisko siinäkin opin paikka? Varmasti!

Kello on nyt 5.20. Olen vahdissa. Olemme matkalla Guadalupelle. Perillä pitäisi olla yhdeksän jälkeen. Pari isoa matkustajalaiva meni juuri ohi ja nyt purjelaiva ohittaa. On tähtitaivas, kuu on sirppi. Sopiva tuuli, 5 m/s idästä, vie aamuksi perille. Jari nukkuu nyt, minä nukuin oman kolmetuntisen klo 00-3. Meille tulee tänään vieraita Suomesta. Jukka, Eeva ja Valtteri ovat noin viikon kanssamme. Kierretään rantaa ja Guadalupen saaria. Siitä lisää ensi kerralla. Aamu alkaa kajastaa. Tänäänkin on varmasti lämmin vapaapäivä.