Kanarian saaria ja satamia lisää

Kahdestaan oli outoa olla jälleen. Jari oli jälleen oma itsensä. 

Oli aikaa ajatella töitä, onkohan siellä kaikki hyvin? Yritän olla häiritsemättä Heidiä ja muita. Pikkujoulu kausi alkaa siellä ja toivottavasti myynti on onnistunut. Huomenna pitäisi olla ensimmäinen "kunnon viikonloppu". Toivottavavasti kaikilla on voimia tallella. Noin kuukausi pitää jaksaa palvella hyvin ja antaa juhlatunnelman näkyä. Olen mukananne ajatuksissa. 

Tässä vielä muistoja edellistä viikoista.

Puerto Mogan on kaunein Kanarian satamista. Olimme norjalaislaiturilla reilun viikon. Lähes joka päivä jossain norjalaisveneessä oli bileet. Nauru raikui ja pullot kilisivät. Veneet olivat täynnä vieraita. Suurin osa omistajista oli eläkeiässä nauttimassa vapaasta. Norjalaisten lisäksi oli paljon saksalaisveneitä. Muita kansalaisuuksia vähän. 2 suomalaisvenettä oli meidän lisäksi. Toinen oli miehittämätön Helsingistä, kapteeni Perttiä ei näkynyt. Toinen oli Piikkiöstä,  sy Eleonora, Pertti myöskin oli kapteeni. He kiertävät tänä talvena Kanarian saaria. 

Suosittu ajanviete on Moganissa kiivetä läheiselle vuorelle. Kävely kesti neljä tuntia. Eväänä oli 1,5 litraa vettä.

ei ole vettä mutta kukka tulee silti

Me odotimme uutta matkustajaa veneeseen. Pekka Halkosaari tuli 4.11. Moganiin. Pekka on matkannut saman reissun omalla veneellään ja opettanut meille monta tärkeää juttua purjehtimisesta. Hän on myös taitava sukeltaja ja häneltä pyysimmekin sukellusopetusta. Räpylät ja maski snorkkeleineen ei ole ihan helppo juttu peruskoulu uimareille. Jarilla oli selkä kipeänä ja hän kuunteli ainoastaan. Sain siis yksityisopetusta. Voin kyllä sanoa rehellisesti, että omatoimisesti en olisi tajunnut hommaa ollenkaan. Kiitos Pekka!

 Päivällä syötiin veneessä salaattia lounaaksi ja illalla tapaksia ravintolassa. 

Matka jatkui Teneriffalle. Ensin vastatuuleen saaren rantaa pitkin ja sitten kohti Santa cruzia. Tuuli oli 12 m/s, purjeet reivattiin. Matka kesti 8 tuntia, matka oli 50 mailia. Matkalla ehdittiin ottaa ensimmäiset tietovisat ja ristikot.

Satama-alue oli masentava, ruma ja kolkko. Sataman palvelut vieläkin masentavammat. Ei nettiä, paitsi talonkulmalla, välillä toimi. Ei lämmintä vettä suihkuissa.

Miesten vessassa oli pyydystäjä hommissa.

Kaupungilla on upeita puistoja. Siellä kasvoivat kaikki meidän tutut viherkasvit ja kesäkukat.

Kultaköynnöstä vähän enemmän..

Muutkin kuin me oli lähdössä merelle.

Evästä ostamassa.

Olimme kolme päivää Cruzissa. Siellä oli pilvistä, tuulista ja kylmää. Sataman ympärillä oli ollut työmaa jo pitkään ja ulos sieltä pääsi kaupungille matkustajaterminaalin kautta. Ilahduttavaa oli kaupungilla halpa hintataso. Hyvän viinipullon sai kympillä ravintolasta. Tapakset halvemmalla kuin muualta.

Parhaimmat tapaukset syötiin kuitenkin veneellä  El corte Inglesistä ostetut serrano, chorizo ja juustot olivat maistuvimmat. Kyytipoikana valkosipuli oliivit ja caesarsalaatti.

Vielä ehdimme Pekan kanssa vaihtaa paikkaa, uuteen satamaan. Teneriffan etelä-osassa on Marina San Miguel. Matka sinne oli ennätyksellinen. Mahi Mahi tarttui koukkuun 5 minuutin uiton jälkeen.

Tuuli kasvoi koko matkan ja purjeita pienennettiin. Lopulta tuuli oli 20 m/s. Keulassa oli purjetta yksi metri. Pari aaltoa murtui veneeseen sisään takaa. Tietysti minä olin ajamassa.. Isopurje ehti rikkoutua kun latta meni vanttien väliin. Onneksi vain lattatasku ja latta meni rikki. Pelottaa, mitä jos keskituuli onkin kovempaa kuin 10 matkalla Caribialle.

Pääsimme toisen veneen kylkeen satamassa. Onneksi veneessä ei ole ketään, eikä ole noloa mennä sen kautta rantaan vähän väliä. Nettiä ei ole mutta suihkusta tulee lämmintä vettä.

Isosta kalasta tehtiin graavia ja paistettiin sitä konjakkimarinoituna. Nam!

Pekan viimeisenä iltana kävimme syömässä mix Paellan läheisessä ravintolassa. Kuvaa en taaskaan muistanut ottaa... Hyvää oli.

Pekka lähti tiistaina kotiin. Keskiviikkona menimme Playa de Las Americakseen. 

Kävelimme rantaa pitkin Los Cristianokseen ja satamaan. Siellä ei ollutkaan veneitä ankkurissa kuin luulimme.

Gran Canaria

Las Palmaksen satama valmistautuu ARC veneisiin ja ruuhkaan. Muut kuin arkkiin lähtijät olivat huonommassa asemassa ja satamakonttorissa käynnit pakollisia. Kun laivamme oli lastattu uusilla matkustajilla lähdimme eteenpäin. Viehe oli jälleen vedessä ja toiveet isommasta kalasta ilmassa. Ihme tapahtui ja kala tarttui koukkuun. Pienikään se oli taas mutta ensimmäinen tonnikala!  Kala paloiteltiin ja syötiin seuraavana päivänä pannulla paistettuna.

Kala oli hyvää. Olin unohtanut ostaa varrastikut joten pääruoka olikin vihanneswokkia ja lihapaloja.

Las Palmasista purjehdimme hyvällä takatuulella 34 mailia Pasito Blancaan. Se on Inglesiä lähin satama. Oli juuri tullut pimeä kun rantauduimme. Kukaan ei vastannut vhf kutsuun, eikä satamassa näkynyt ketään. Ajelimme ympyrää ja jälleen tuuli puhalsi suoraan satamaan sisään. Laiturille tuli mies joka ehdotti bensalaituria. Oli laskuvesi ja bensalaituri ei kellunut. Kaksi metriä oli ollut veneen kannelta matkaa ylös joten paikka oli mahdoton. Uusi ehdotus paikasta oli onneksi paljon helpompi. Lisäjalat ja kädet=Lapset auttoivat paljon ja vene saatiin tuuliseen laituriin kiinni. Laiturissa oli toinenkin suomalaisvene, Sailjet. Kari oli ostanut uuden tyyppisen veneen jossa oli kaksi genuaa, ei puomia eikä isopurjetta. Myötäisillä tuulilla hän meinaa kiertää maapallon veneellään. Netistä löytyy veneen esittelyvideo kun laitat hakusanaksi Googleen sailjet. Veneessä on kunnon moottori ja sillä pääsee 20 solmun vauhtiin halutessaan. 

Pasito on rauhallinen satama noin 10 matkailijapaikkaa. Sataman vieressä on hiekkaranta jossa kävimme joka päivä uimassa. Ruokaa oli ostettu Palmasista koska ravintoloita ei ole eikä kunnollista kauppaa. Hurautimme taksilla Melonarekseen tai Inglesiin iltaisin. 

Laituriin ja satamaan tuuli joka päivä ja swelli on oli iso. Parin päivän jälkeen laituri meni rikki, poikki. Marinerot ottivat asian vakavasti ja yrittivät korjata sitä. Jouduimme vaihtamaan paikkaa.

Olimme neljä päivää Pasitossa.

 Pitkällä, 7 mailin, matkalla seuraavaan satamaan pysähdyimme uimaan Anfin edustalle. Jari ja pojat uivat rantaan. Takaisin uinti olikin vaikeampi kun tuuli ja aallot olivat vastaiset. Pelotti ihan pääsevätkö veneeseen. Varauduimme jo lähtemään viemään pelastusrengasta. Pääsin testaamaan räpylöitä. Niitä pitääkin opetella käyttämään, ei onnistunut ihan luonnostaan.

Puerto ricon satama oli ensimmäinen joka vastasi vhf kutsuun. Paperityöt vievät uskomattoman paljon aikaa. Ricossa on käytössä paperitekniikka. Pojat olivat kanssamme viikon vielä Ricossa, Äitini ja Netta kaksi viikkoa. Joka päivä menimme rannalle tai uima-altaalle. 

Uima-altaalla oli luxus pedit, pehmeät.

 Rannalla maattiin hiekalla. Merivesi on n 23 asteista. Ilma 27-32.

Ruoka on tärkeä osa lomailua. Tässä tehdään uunileipiä, jokaisella omat täytteet, maun mukaan.

Pasianssi ja spider olivat tärkeimmät pelit. Myös korttia ja yatsia pelattiin. Ristikot ratkottiin.

Värikkäät kukat kutsuivat kuvattavaksi

Itku ja suru iskee kun rakkaat joutuivat lähtemään kotiin. 100% ajasta oltiin yhdessä täällä. Nyt on pitkä aika odottaa seuraavaa näkemistä. Tarinoita ja kuvia on tässä vähän koska uuden kokeminen ei ollut tärkeintä vaan yhdessä oleminen.

Las Palmas, Gran Canaria

Ilma on kylmenemässä täällä. Pilvisyys lisääntyy ja viime päivinä on tullut pari sadekuuroakin. Aurinkoisena hetkenä on 28-32 astetta. Yöllä 22-24. Ei paha kun muistelee edellisiä matkoja tänne. Talvikuukausina paikalliset pitää toppatakkeja päällä vaikka on 18 astetta. Kävin vaatekaupassa etsimässä hihattomia paitoja. Niitä oli muutama ja näyteikkunoissa oli karva-,villa- ja lämpövaatteita. Olipa hullua. 

Las Palmasissa on kaksi keskustaa, eteläinen ja pohjoinen. Kävimme kävelemässä eteläiseen ensin. Se ns vanha keskusta josta löytyy mm museot. N 10 km kävelyä yhteensä helteessä. Tässä kuvia sieltä. Autiota oli..

Löysimme kaupasta kala ja valasoppaat. Jospa ensi kerralla osaisimme tunnistaa meren elävät.

Turistit normaalisti käyvät koriste-esineitä ja vaateita katsomassa. Me käymme ruokakaupoissa. Paljonko maksaa mikäkin ja millainen valikoima. Lähdemme Las Palmasista keskiviikkona kun äitini ja lapset ovat tulleet tiistaina. Mukaan ostetaan lihoja ja kalaa. Turistikeskuksissa ei niitä ole tarjolla kaupoissa. Samalla tietysti mietimme suuren ylityksen tarpeita. Tulemme tänne Palmasiin takaisin kun ARC ralli on lähtenyt, 24.11. Sitten toivottavasti on taas tilaa. Caribialle lähdetään joulukuun alussa.

Pohjoinen keskusta on täynnä pikkukauppoja ja ravintoloita. Se alkaa tästä satamasta noin kilometrin pohjoiseen ja lännessä on Cantares hiekkaranta. Noin 2 km pitkä ja 500 metriä- kilometrin leveä alue. Se on kuin tehty meille. Täältä satamasta kun lähtee ja muutaman mutkan kautta kävelyä tulee 10 km päivässä.

Jossain etelän ja pohjoisen välissä

Kaunein talon julkisivu

Yhtenä päivänä löysimme Ankkuri baarin. Omistaja Jussi oli töissä. Juteltiin hänen elämän vaiheista ja samaan pöytään tuli myöhemmin myös toinen eläkeläinen. Hän asuu täällä ja harrastaa Argentiinalaista tangoa. Harjoitukset olivat olleet hiekkarannalla. Hänen arvionsa on, että saarella asuu noin 1000 suomalaista, ainakin osan vuotta. Suomalaiset iltalehdet eivät tule vielä tänne. 18.10. alkaa lomalennot tänne suorana ja samalla myös lehdet tulevat myyntiin. Pieni matkaopas mainosti baarin lehtiä sekä to ja su karaokea. No nekin alkaa kun suomalisten turistit tulevat. Lehteä teki mieli jo lukea, eihän nettilehti korvaa aitoa koskaan. Ankkuri baarissa viereinen pöytä tilasi lihapiirakat. Hetken ajattelun jälkeen meidänkin piti saada sellaiset. Pitkästä aikaa, hyvää oli. Ne piirakat tekee Raija rouva kotonaan, lihaa piirakassa on 100g.

Pohjoinen Las Palmasin hiekkaranta on Playa de las canteras.

Hankintoja tehtiin viikon aikana. Paisuntasäiliö vesivaraajalle löytyi rannan tarvikeliikkeestä.

Yhtenä iltana elokuvaa katsoessa havahduin kun iso ötökkä käveli sohvan selkänojalla. Torakalta se näytti ja sota alkoi niitä vastaan.

Sen jälkeen onneksi ei seuraavaa ole näkynyt.

Jari on kuoriutunut kalastajaksi. Taas piti ostaa lisää härpäkkeitä. Nyt kalastukseen on käytetty 220 euroa...

Joku oli kuulemma käyttänyt 2000 € välineisiin, eikä saanut yhtään kalaa Caribialle mennessä. (meillä onneksi on jo yksi voitto)

Ostimme vedenalaisen maailman näkemiseen tarpeelliset vermeet:)

Aikaisemmin tulikin jo kerrottua, että ruoka on ollut yllättävän hyvää ravintoloissa. Pienellä päiväbudjetilla kun eletään (70€/päivä), syödään paljon veneellä.  Päiväbudjetti sisältää satamamaksun 8-45€, venehuollot, vaatteet, tarvikkeet kuten kalastustarvikkeet jne ja ruoat. Kun ilma on kuuma ei tee mieli lämmintä ruokaa. Viime aikoina sushi on maistunut erityisen hyvältä. 

Tässä ei jäänyt mitään kuvattavaksi, oli niin hyvää.

Tässäkin kuvan ottaminen meinasi unohtua, osa jäljellä

Kielitaitoa ei ole kaikilla, eikä ymmärrystäkään. Tilasin jääkahvin, kysyin vielä osaavatko tehdä. Ensin pöytään tuli Irish coffee ja sen jälkeen tämä

Tässä kuvaa tästä marinasta. 

etelään, alareunassa uusi suihkuletku

pohjoiseen

itään

Fuentoventura

Lanzaroten Rubiconin satama oli mukava, eikä sieltä ollut kiire pois. Pidensimme vierailua parin päivän välein. Maanantaina vuokrasimme auton Opel Corsa 1,0. Voi...Valitettavasti ne olivat loppu ja saimme samaan hintaan Opel Moccan jota oli ajettu 2000 km. Vähistä kilometreistä huolimatta ovet olivat jo kärsineet naarmuja käytöstä mutta ajo-ominaisuudet olivat oikein mukavat. Olihan Jarilla edellisistä ajeluista 3 kk aikaa ja pienoinen stressi oli. Ajoimme ensin edelliseen satamaan, Caleiroon, josta haimme stefat moottoriin. Markus lähti mukaan Arrecifeen. Toiveina oli löytää tarpeelliset veneen osat marinekauppojen valikoimista. Meille löytyi ..pihdit ja painoja kalastus yrityksiin. (Vähän harmitti )Markukselle onneksi enemmän. Käytiin moottoritien varressa Hyperdino kaupassa. Siellä oli tarjolla myös lihaa jne mitä sataman kaupoista ei saa. Kuka sitä lomalla ruokaa laittaisi?

Olut- päivitys kannatti tehdä myös, tölkki 19 cent/kpl. Vene tuli stuuvattua ja painoa tuli keulaan lisää. Markukselta ostettiin uusi järeämpi kela. Nyt kalastukseen on laitettu n 170€ rahaa. Täytyy toivoa, että myös kalaa tulee. Kaupasta kalaa olisi saanut tuolla summalla aika paljon.

Tiistaina oli huolto päivä. Stefojen vaihto ei ollutkaan ihan helppo juttu. Kone piti nostaa ylös jotta ruuvit sai auki. Puomi toimi nostimena. Ihme kyllä loppujen lopuksi kaikki onnistui. 

Aikaa meni 5 tuntia. Sehän on kuin "työpäivän pituus" ja oltiin ihan poikki.  Illalla ruokana oli valkosipuliperunoita ja sipulipihvejä. Netti tökki enkä nähnyt päivän Emmerdalea. Katsominen onnistuu normaalisti telkku.com kautta. Nauhuri palvelun kautta onnistuu myös Vain elämää ohjelman seuraaminen jälkikäteen. Olipa hyvä ja liikuttava tuo Vesku jakso. Oli silmät märkänä lähes koko ohjelman ajan. Netfix ei toimi täällä ja se peruttiin. Iltaisin tekeminen on ravintolassa ruokailua tai veneellä ruoan laitto ja tv:n katsominen. Kirjat pitää säästää isolle ylitykselle.

Matkalla rantaa Fuentoventurasta

Jos olisi tiennyt millainen Fuentoventura on, olisi viipynyt pidempään Lanzarotella. Ajoimme hyvällä takatuulella mukavaa vauhtia saaren pääkaupungin Rosarion ohi, ensimmäiseen satamaan jossa voisi olla meille tilaa, Puerto Castilloon. Kutsuimme monta kertaa vhf:llä satamaa. Ei vastausta. Laiturin päässä tuli vesiskootterilla joku vastaan ja kysyimme häneltä paikkaa. Hän ei tiennyt mutta kävi kysymässä satamakapteenilta. Ei, tilaa ei ole. Ärsytti, että tyyppi ei voinut vastata radiokutsuun, fenderit olivat ihan turhaan roikkumassa. Seuraava satama Gran Tarajal oli vuoren takana. Matkaa oli 20 mailia. Kutsuimme nyt sitten uutta satamaa jotta samaa ei tarvitsisi tehdä. Soitin puhelimellakin satamaan, ei vastausta. Pimeä tuli ja ajoimme satamaan. Alue oli suuri ja oli paljon tyhjiä paikkoja. Laiturille ilmestyi heppu joka puhui vain Espanjaa. Onneksi viittomakieli toimi. Menimme hänen osoittamaan paikkaan. Seuraavaksi satamapaperit heti täyttämään. Ihan hulluahan se oli... Arvailin kysymykset ja niihin vastaukset. DOS persoonaa, dos yötä jne. Securitaksen vartija hymyili jopa lopuksi, huh, paperitöiden valmistuttua.

Aamulla näki missä sitä oikein oltiin

Autio ranta johon oli oikein nelikaistainen tie. satamarakennuksessa suihku oli, mutta vain kylmää vettä. (Minä käytin veneen suihkua.) Kaupunki löytyi kilometrin päästä ja posti. Vihdoinkin! Sain kummitytön Heljän, paketin matkaan. Saapi nähdä kuinka pitkä matka-aika sillä on. Uimaranta löytyi, joka oli tyhjä. Tässä kylässä ei ollut hotelleja eikä turisteja. Sen sijaan halvat hinnat. Viini ja olut ravintolassa 3€. Kiinakaupasta löytyi vaikka mitä halpaa. Löytyi myös veneeseen uusi pesuletku. Laitureilla ei ole ollut enää yhteiskäyttöisiä letkuja. Vieressä oli Spar- kauppa ja upeat valikoimat. Pääsi suunnittelemaan taas ruokia. Pienistä asioista tulee onnelliseksi.  Kaksi yötä riitti tyhjässä satamassa. Olihan se halpaa, 9,30 yö. 

Seuraava satama oli Morro Jable. Ajoimme ohi hiekkarantojen jossa oli paljon ihmisiä. Satamaa kutsuttiin jälleen etukäteen, ei vastausta. Laiturit olivat täysiä. Pitkän edestakaisin ajelun jälkeen jälleen securitaksen heput viittoivat bensalaituriin. Ei ole tilaa. Mutta keskustelun jälkeen paikka löytyikin. Ajoimme siihen. Kun köydet olivat kiinni, tuli purjevene laituria kohti ja viittoili meitä pois. Lähdimme tietysti ja samalla selkäni naksahti köysiä irrottaessa (äkkiä särkylääkkeitä). Menimme viereisen laiturin päähän kun securitaksen heput viittoilivat sinne. VHF:ään he osasivat yht'äkkiä käyttää. 

 Seuraavana päivänä menimme etsimään satamakapteenia ja maksupaikkaa, se olikin securitaksen hoidossa. Toimisto oli varastohuone ja kynä oli tekniikkana jäljentävän lomakkeen kanssa. Halpa satama tämäkin 9,30€/yö. Otimme 3 yötä. 

Turkoosin värinen vesi houkutteli uimaan. Kävelimme kylän ja turistialueen läpi n 8 km ja rantaa pitkin kävellen pois, uiden välillä, ihanan lämmintä vettä. Tämä kylä on täynnä saksalaisia. Ranta oli täynnä nudisti elämästä nauttivia saksalaisia auringon palvojia...(joista en ottanut kuvaa iloksenne :)

Seuraavana päivänä menimme veneen siivouksen ja pesun jälkeen viereiselle rannalle. Hiekka ei ollut vaaleaa kuten isolla rannalla mutta vesi oli yhtä sopivaa. Ihan kuin olisi ollut lomalla.

Aamulla matka jatkui. Veneen köysiä irrottaessa selkä niksahti vielä pahemmin kuin pari päivää ennen. Lääkkeiden suurkuluttaja minusta on tulossa, vanha ja vaivainen. Juuri kun luulin selän parantuneen. Jari jumppasi fenderit ja purjeet, minä ajoin. Muuhun minusta ei ollut. 7-10 m/s sivutuuli vei meitä lujaa eteenpäin. 57 mailia meni yhdeksässä tunnissa.

 Las Palmasin satama on suuri. Täällä on täyttä kun ARC veneitä odotetaan satamaan. Moni on tuonut veneensä jo kuukausia sitten tänne. Seuraavana aamuna selvisi että saimme paikan viideksi päiväksi. Satamatoimiston jonossa meni pari tunnia. Ja lauantaina selviää jatkolupa jäädä. Eilen illalla meidät ohjattiin viereiseen satama-altaaseen. Saa nähdä saammeko olla reilun viikon täällä vielä, lapset ja minun äiti tulee ensi viikolla. 

Hieman isompia veneitä on satamassa, tässä hiottiin vielä yksityiskohtia (winwin)

Purjehdukselle lähti vielä isompi purjelaiva

Ilma on tuulinen kuten osaisimme odottaakin tällä puolella saarta. Lämmintä on kuitenkin vielä. Satamassa näkyy suomen lippuja viisi kpl. Iiris veneeltä käytiin jo meitä moikkaamassa eilen tullessa.