Gran Canaria

Las Palmaksen satama valmistautuu ARC veneisiin ja ruuhkaan. Muut kuin arkkiin lähtijät olivat huonommassa asemassa ja satamakonttorissa käynnit pakollisia. Kun laivamme oli lastattu uusilla matkustajilla lähdimme eteenpäin. Viehe oli jälleen vedessä ja toiveet isommasta kalasta ilmassa. Ihme tapahtui ja kala tarttui koukkuun. Pienikään se oli taas mutta ensimmäinen tonnikala!  Kala paloiteltiin ja syötiin seuraavana päivänä pannulla paistettuna.

Kala oli hyvää. Olin unohtanut ostaa varrastikut joten pääruoka olikin vihanneswokkia ja lihapaloja.

Las Palmasista purjehdimme hyvällä takatuulella 34 mailia Pasito Blancaan. Se on Inglesiä lähin satama. Oli juuri tullut pimeä kun rantauduimme. Kukaan ei vastannut vhf kutsuun, eikä satamassa näkynyt ketään. Ajelimme ympyrää ja jälleen tuuli puhalsi suoraan satamaan sisään. Laiturille tuli mies joka ehdotti bensalaituria. Oli laskuvesi ja bensalaituri ei kellunut. Kaksi metriä oli ollut veneen kannelta matkaa ylös joten paikka oli mahdoton. Uusi ehdotus paikasta oli onneksi paljon helpompi. Lisäjalat ja kädet=Lapset auttoivat paljon ja vene saatiin tuuliseen laituriin kiinni. Laiturissa oli toinenkin suomalaisvene, Sailjet. Kari oli ostanut uuden tyyppisen veneen jossa oli kaksi genuaa, ei puomia eikä isopurjetta. Myötäisillä tuulilla hän meinaa kiertää maapallon veneellään. Netistä löytyy veneen esittelyvideo kun laitat hakusanaksi Googleen sailjet. Veneessä on kunnon moottori ja sillä pääsee 20 solmun vauhtiin halutessaan. 

Pasito on rauhallinen satama noin 10 matkailijapaikkaa. Sataman vieressä on hiekkaranta jossa kävimme joka päivä uimassa. Ruokaa oli ostettu Palmasista koska ravintoloita ei ole eikä kunnollista kauppaa. Hurautimme taksilla Melonarekseen tai Inglesiin iltaisin. 

Laituriin ja satamaan tuuli joka päivä ja swelli on oli iso. Parin päivän jälkeen laituri meni rikki, poikki. Marinerot ottivat asian vakavasti ja yrittivät korjata sitä. Jouduimme vaihtamaan paikkaa.

Olimme neljä päivää Pasitossa.

 Pitkällä, 7 mailin, matkalla seuraavaan satamaan pysähdyimme uimaan Anfin edustalle. Jari ja pojat uivat rantaan. Takaisin uinti olikin vaikeampi kun tuuli ja aallot olivat vastaiset. Pelotti ihan pääsevätkö veneeseen. Varauduimme jo lähtemään viemään pelastusrengasta. Pääsin testaamaan räpylöitä. Niitä pitääkin opetella käyttämään, ei onnistunut ihan luonnostaan.

Puerto ricon satama oli ensimmäinen joka vastasi vhf kutsuun. Paperityöt vievät uskomattoman paljon aikaa. Ricossa on käytössä paperitekniikka. Pojat olivat kanssamme viikon vielä Ricossa, Äitini ja Netta kaksi viikkoa. Joka päivä menimme rannalle tai uima-altaalle. 

Uima-altaalla oli luxus pedit, pehmeät.

 Rannalla maattiin hiekalla. Merivesi on n 23 asteista. Ilma 27-32.

Ruoka on tärkeä osa lomailua. Tässä tehdään uunileipiä, jokaisella omat täytteet, maun mukaan.

Pasianssi ja spider olivat tärkeimmät pelit. Myös korttia ja yatsia pelattiin. Ristikot ratkottiin.

Värikkäät kukat kutsuivat kuvattavaksi

Itku ja suru iskee kun rakkaat joutuivat lähtemään kotiin. 100% ajasta oltiin yhdessä täällä. Nyt on pitkä aika odottaa seuraavaa näkemistä. Tarinoita ja kuvia on tässä vähän koska uuden kokeminen ei ollut tärkeintä vaan yhdessä oleminen.