Kahdestaan oli outoa olla jälleen. Jari oli jälleen oma itsensä.
Oli aikaa ajatella töitä, onkohan siellä kaikki hyvin? Yritän olla häiritsemättä Heidiä ja muita. Pikkujoulu kausi alkaa siellä ja toivottavasti myynti on onnistunut. Huomenna pitäisi olla ensimmäinen "kunnon viikonloppu". Toivottavavasti kaikilla on voimia tallella. Noin kuukausi pitää jaksaa palvella hyvin ja antaa juhlatunnelman näkyä. Olen mukananne ajatuksissa.
Tässä vielä muistoja edellistä viikoista.
Puerto Mogan on kaunein Kanarian satamista. Olimme norjalaislaiturilla reilun viikon. Lähes joka päivä jossain norjalaisveneessä oli bileet. Nauru raikui ja pullot kilisivät. Veneet olivat täynnä vieraita. Suurin osa omistajista oli eläkeiässä nauttimassa vapaasta. Norjalaisten lisäksi oli paljon saksalaisveneitä. Muita kansalaisuuksia vähän. 2 suomalaisvenettä oli meidän lisäksi. Toinen oli miehittämätön Helsingistä, kapteeni Perttiä ei näkynyt. Toinen oli Piikkiöstä, sy Eleonora, Pertti myöskin oli kapteeni. He kiertävät tänä talvena Kanarian saaria.
Suosittu ajanviete on Moganissa kiivetä läheiselle vuorelle. Kävely kesti neljä tuntia. Eväänä oli 1,5 litraa vettä.
ei ole vettä mutta kukka tulee silti
Me odotimme uutta matkustajaa veneeseen. Pekka Halkosaari tuli 4.11. Moganiin. Pekka on matkannut saman reissun omalla veneellään ja opettanut meille monta tärkeää juttua purjehtimisesta. Hän on myös taitava sukeltaja ja häneltä pyysimmekin sukellusopetusta. Räpylät ja maski snorkkeleineen ei ole ihan helppo juttu peruskoulu uimareille. Jarilla oli selkä kipeänä ja hän kuunteli ainoastaan. Sain siis yksityisopetusta. Voin kyllä sanoa rehellisesti, että omatoimisesti en olisi tajunnut hommaa ollenkaan. Kiitos Pekka!
Päivällä syötiin veneessä salaattia lounaaksi ja illalla tapaksia ravintolassa.
Matka jatkui Teneriffalle. Ensin vastatuuleen saaren rantaa pitkin ja sitten kohti Santa cruzia. Tuuli oli 12 m/s, purjeet reivattiin. Matka kesti 8 tuntia, matka oli 50 mailia. Matkalla ehdittiin ottaa ensimmäiset tietovisat ja ristikot.
Satama-alue oli masentava, ruma ja kolkko. Sataman palvelut vieläkin masentavammat. Ei nettiä, paitsi talonkulmalla, välillä toimi. Ei lämmintä vettä suihkuissa.
Miesten vessassa oli pyydystäjä hommissa.
Kaupungilla on upeita puistoja. Siellä kasvoivat kaikki meidän tutut viherkasvit ja kesäkukat.
Kultaköynnöstä vähän enemmän..
Muutkin kuin me oli lähdössä merelle.
Evästä ostamassa.
Olimme kolme päivää Cruzissa. Siellä oli pilvistä, tuulista ja kylmää. Sataman ympärillä oli ollut työmaa jo pitkään ja ulos sieltä pääsi kaupungille matkustajaterminaalin kautta. Ilahduttavaa oli kaupungilla halpa hintataso. Hyvän viinipullon sai kympillä ravintolasta. Tapakset halvemmalla kuin muualta.
Parhaimmat tapaukset syötiin kuitenkin veneellä El corte Inglesistä ostetut serrano, chorizo ja juustot olivat maistuvimmat. Kyytipoikana valkosipuli oliivit ja caesarsalaatti.
Vielä ehdimme Pekan kanssa vaihtaa paikkaa, uuteen satamaan. Teneriffan etelä-osassa on Marina San Miguel. Matka sinne oli ennätyksellinen. Mahi Mahi tarttui koukkuun 5 minuutin uiton jälkeen.
Tuuli kasvoi koko matkan ja purjeita pienennettiin. Lopulta tuuli oli 20 m/s. Keulassa oli purjetta yksi metri. Pari aaltoa murtui veneeseen sisään takaa. Tietysti minä olin ajamassa.. Isopurje ehti rikkoutua kun latta meni vanttien väliin. Onneksi vain lattatasku ja latta meni rikki. Pelottaa, mitä jos keskituuli onkin kovempaa kuin 10 matkalla Caribialle.
Pääsimme toisen veneen kylkeen satamassa. Onneksi veneessä ei ole ketään, eikä ole noloa mennä sen kautta rantaan vähän väliä. Nettiä ei ole mutta suihkusta tulee lämmintä vettä.
Isosta kalasta tehtiin graavia ja paistettiin sitä konjakkimarinoituna. Nam!
Pekan viimeisenä iltana kävimme syömässä mix Paellan läheisessä ravintolassa. Kuvaa en taaskaan muistanut ottaa... Hyvää oli.
Pekka lähti tiistaina kotiin. Keskiviikkona menimme Playa de Las Americakseen.
Kävelimme rantaa pitkin Los Cristianokseen ja satamaan. Siellä ei ollutkaan veneitä ankkurissa kuin luulimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti