Karibialta kotiin: Brest ja viinimatka

On mahtavaa, että pitkät ylitykset ovat takana. En ole pitänyt niistä koskaan. Maata jalkojen alla, manner eurooppa! Kotiin enää vain noin 1400 mailia. Kuusi viikkoa, sehän menee nopeasti. Otin yhteyttä töihinkin jo, on kivaa saada päivälle tarkoitus.

Perillä Brestin satamassa olimme klo 9, ainakin niin luulimme. Puhelimet eivät suostuneet vaihtamaan aikaa automaattisesti. Meitä oli vastassa kumivene joka ohjasi oikeaan paikkaan. Ystävällinen palvelu ja englantiakin kielenä. Brest on legendaarinen purjehtijoiden mekka. Onhan siellä veneitä paljon. Kahdessa satamassa yhteensä 1800 paikkaa. Valitsimme keskustaa lähinnä olevan, Marina de Chateau, 600 paikkaisen sataman. On helppo liikkua joko kävellen tai bussilla. Keskustaan on matkaa noin 2 km. Satamassa pesukone 3 € ja nettikin sisältyy hintaan.

Päätimme,että emme nuku ennen iltaa, jotta koko päivä ei mene sekaisin. Pari tunnin torkkua yöllä sai riittää. Päivityksiä piti tehdä sosiaaliseen mediaan ja kerätä ajatuksia. Suihkuunkin pääsi eikä tarvinut säästää vettä. Lounaalle menimme Fender- ravintolaan rantaan. Otimme menun puoliksi, hinta 26€. Hyvä niin, koska annokset olivat älyttömän suuria. Ruoan jälkeen veneelle jonka kello näytti 20 kun voimani loppui ja yö alkoi. Heräsin veneen kellon mukaan klo 10. Jari kävi hakemassa meille patonkia rantakadun kaupasta ja ihmetteli kun oli paljon ihmisiä sanalla asialla. Syötiin aamiainen ja lähdettiin etsimään keskustaa. Rautatieasemalla huomasimme, että kello on 15.15. Kellomme olivat kaksi tuntia väärässä. Löysimme vapauden aukion ja ruokakaupan.

Koko matka ollaan etsitty Jarille punaisia "Atlannin ylittäjän" housuja. Niin myös täältä. Täydellisiä ei ole löytynyt, eikä taida löytyäkään... Ruokakauppa on meille tärkeä. Käymme katsomassa yhä mitä on tarjolla. Karibialla tarjonta oli heikkoa suurimmassa osassa saaria. Nythän ollaan viini- ja juustomaassa ja kaupasta sai taas kaikkea hyvää. Maltoimme mielen ja kielen eikä ostettu edes juustoa. Oli pizzapäivä. Rannasta aukesi italialainen ravintola klo 19. Hyvää pizzaa.

Seuraavan päivän tavoite oli löytää autopilotin moottorin korjaaja. Menimme kaupungin toiseen satamaan, Moulin blanc. Jari kertoo tarkemmin tästä myöhemmin lisää. Korjaaja löytyi ja vapaa ajalla menimme keskustaan. Oli mac donald's päivä. Jari on haaveillut mic macistä jo monta viikkoa. Sopiva ravintola löytyi sattumalta vapauden aukion takaa keskuskadulta kauppakeskuksesta. Vieressä oli kampaamo, vihdoinkin uusi pää. Nooh, eipä homma onnistunut kerralla. Minullahan on ollut raitoja hiuksissa ja tyvi on kasvanut n 5 cm. Halusin yksivärisen pään, omalla hiusteni värillä, siis maantieharmaa :) Kampaamossa yksi tyttö puhui pari sanaa englantia mutta onnistuuhan viittomakielellä... Hiusmallikirjasta malli jonka valitsin ja väri tupsusta. Värin poispesussa kampaaja kauhisteli ( enhän sitä ymmärtänyt, mutta äänen sävy paljasti. Taisi olla merde sana mukana)

Hän leikkasi hiukset kuten oli sovittu. Vaaleaa osaa jäi yhä ja se oli vihreä. Jep. Se englantia puhuva tyttö tuli takaisin töihin ja sovittiin uusi väri seuraavaksi aamuksi. Menimme takaisin myöhässä autopilotin korjaajan luo. Onneksi hän oli jäänyt odottamaan meitä. Takaisin keskustaan bussilla (hinta 1,45/1h).

Seuraavana aamuna menin takaisin kampaamolle, uusi väri ja näytti paremmalta. Pesin pyykkiä päivän ja valmistelin seuraavan päivän matkaa ja Jari teki huoltohommia. Illalla ravintolaa ei meinannut löytyä millään. Lopulta päädyimme sataman viimeiseen katkarapuravintolaan. Jari olisi halunnut saada simpukoita homejuustossa mutta sellaista ei löytynyt. Ruoka oli hyvää ja palvelu myös. Otimme alkuun erilaiset katkarapu alkuruoat, Jarille pääruoaksi pihvi ja minulle keltaista kalaa. Jälkiruokana juustoja ja suklaafondant.

Aamulla aamupalan jälkeen suuntasimme rautatieasemalle, sieltä sai kuulemma vuokrattua auton. Ei saanut.. Auto saatiin turhan yrityksen jälkeen: uusi, hieno,violetti, citroen, pieni 157€/2 päivää. Jari unohti ajokorttinsa veneelle joten minä lähdin ajamaan kohti Nantesta. Loiren sivujoilla oli lähimmät viinialueet meitä. Matkaa oli 330 km suuntaansa. Hotellihuone saatiin best western Villa Antorista joka on Clissonin kaupungin keskustassa. Upea kylä, paljon vanhaa rakennusta. Hotelli oli joen vieressä.

Hotelli oikealla

Netistä löytyy viinitilojen tiedot, mutta nettikarttaa oli vaikea lukea ja yhdistellä tietoja mitä on missäkin. Hotellilla saimme kunnollisen kartan ja viinitilaoppaan. Tiloille pitää tehdä aikavaraus. Oppaaseen oli merkitty millä tiloilla puhutaan engalantia, soitin niihin ja yhdeltä tilalta löyyi aikaa seuraavana iltapäivänä. Yhdessä numerossa vain ranskaa ja yksi ei vastannut ollenkaan. Kävelimme kylän infotoimistoon ja pyysimme apua soittoihin. Yksi soitto onnistui ja saimme seuraavaksi aamupäiväksi varauksen. Clissonin kylässä on neljä viinitilaa. Koko Loiren laakso on tunnettu Muscadet viineistään. Rypälepensas peltoja on tienvarret täynnä, kaunista. Ostimme iltapalaksi juustoa ja viinejä hotellihuoneeseen. Iltaruoan jälkeen varasimme hotellista saunat. Toinen oli harvian kiukaalla varustettu "vaja" ja lisäksi oli höyryhuone. Aikaa 45 min, ilmaiseksi, ihan ok. Pitkästä aikaa, edellisestä saunassa käynnistä oli kulunut jo tosi pitkä aika. Iltapalaa emme jaksaneet syödä, uni tuli rentouttavan saunan jälkeen.

Aamulla herätys jo ennen kahdeksaa. Hotelliaamiainen suppeahko mutta ok. Hinta 6,5€/hlö.

Markkinat olivat kylällä des halles katoksessa vauhdissa ja sinne seuraavaksi. Paljon ruokaa: kalaa yms, juustoja, vihanneksia ja valmisruokaa.

Nämäkin olivat myynnissä. Kauppa kävi ja linnut päätyivät laatikoihin. Aika halpoja n 7€/kpl.

Seuraavaksi viinitilalle jota piti Marie-Francoise ja Bruno Cormerais. Ystävällinen pariskunta, mutta kieli puuttui. Piti tehdä helppoja kysymyksiä jotta sai vastauksen. Tilalla tuotetaan 100000 pulloa vuodessa, maata on 28 hehtaaria. Viinimaisteluun suoraan, löysimme omasta mielestä parhaat joita ostaisimme. Kun kauppaa alettiin tekemään isäntä lähti kaverinsa kanssa ja emäntä teki kaupat. Hän vähän piristyi kun ostimme useamman pullon ja laatikon. Ulkona satoi vettä, se saatoi olla syy miksi ulkona ei oltu eikä katseltu paikkoja. Viinit noudettiin tuotantohallista joka oli pihapiirissä. Historian havinaa ei ollut, eikä kuvattavaa valmistus/ varastointipaikassa ollut. Nykyaikaiset terässäiliöt. Ensi kerralla pitää soittaa viinitilalle aikaisemmin. Pitää valita tila jolla on perinteitä, silloin romanttinen viinitunnelma täyttyy.

Viinitasting kesti ostamisen kanssa tunnin ja taas olimme autossa. Esittelijämme olivat kiireisiä sen kuulimme myös paikoista joihin emme päässeet. Ajelimme kylien ja viinitilojen vieritse Valletin kylään viinipuotiin ja ostimme vähän lisää viiniä. Kylässä oli myös Hyper U. Taas viinihyllyille,lisää viiniä nyt 5 litran pöniköissä. Myös kuohuviiniä piti ostaa koska se oli vain 1,29€/pullo. Autoon oli helppo lastata kaikki. Moottoritietä takaisin 110 nopeusrajoituksella. Matka takaisin meni äkkiä, onneksi on auton plotteri käytössä jotta emme eksyneet...ainakaan montaa kertaa.

Veneelle takaisin, pakkaamista, siivoamista ja lyhyille yöunille. Lauantai aamuna Kello soi ennen kuutta. Meren virrat määräsivät lähdön. Matkaa Cherburgiin oli noin 180 mailia. Vaikeaksi tämän matkan teki virrat. Kun alkumatka edettiin hienosti myötävirrassa, moottoroiden koska ei tuullut, loppumatkalla oli eteneminen hidasta paikoitellen, Myötävirta vain lyhyen ajan.

Muitakin veneitä on matkalla

Pahin vastavirta

Lounasta matkalla, blinejä, nam

Kanaalisaarten kohdalla tuli pahin virta vastaan. Matkasimme yhtä majakkaa kohti 5 tuntia. Vauhti oli hitaimmillaan 0,8 solmua, vaikka moottori huuti 3000 kierrosta (normaalivauhti 6,5 solmua). Sitten vihdoinkin virta kääntyi ja pääsimme yhä nopeammin eteenpäin. Perillä Cherbourgissa olimme klo 20.30.

Ympyrä on sulkeutunut. Olimme täällä myös menomatkalla. Silloin Kalle Saarinen oli vieressä veneellään. Vastapäätä oli kolme muutakin suomalaista venettä. Nyt muita suomalaisia ei ole. Silloin grillasimme rannassa. Tällä kertaa kävelimme keskustassa joka on historiallinen, paljon kävelykatuja.