Sen jälkeen piti täyttää kumivene ja lähteä seikkailemaan. Kello n 16 uuden vuoden aatto. Epäonnistumisen ääni takaraivossa. Seurattiin mihin suuntaan muut kumpparit menivät. Kohti keskustaa ja ns jokea sinne. Moottori sammui pari kertaa matkalla, epätoivo ilmassa. Ajelehtimaan sen aikaa kohti merta, ulappaa. Jari veti moottoria käyntiin, minä yritin soutaa. Tietysti otimme mukaan roskiksia ja vesikannulla jotta hommasta tuli vielä vaikeampi. Joessa kysyimme vastaan tulevalta kumpparilla missä tulli. Laivasatamassa, kuten tiesimmekin. Kävelyä kohti satamaa. Ja tietysti lähdin kävelemään väärään suuntaan. Kysyimme vastaan tulevalta vartijalta missä tulli olisi. Noin kilometri takaisin jne... Pitkästä aikaa näimme muita kuin itsemme. Ryöstö? Hälinä ja vilkas liikenne. Tuntui epätoivoiselta. Vartija kertoi uuden suunnan ja sinne päin joka olinkin tietysti oikea. Satama jossa porttivahdit antoivat rannekkeet. Ketään ei näkynyt missään, matkustajalaiva oli juuri lähtenyt. Ensin väärään suuntaan taas ja siten ovet olivat suljettuna. Uusi suunta seuraavalta porttivahdilta.
(kapteeni jatkaa stooria).....
Joo taas maata jalkojen alla! Ei tunnu miltään, ei keinuta ei mitään fiiliksiä? Ihmisiä iltapäivällä joka paikassa aivan perkeleesti, kauhee hälinä reggae (vitun uusiopaskaa....) soi joka baarissa matkan varrellatty toiseen päähän. Sopeutuminen kestää kyllä nyt hetken?
Tullaus oli mielenkiintoinen kokemus turhan tärkeilyn mestareilta. Ekana joo ku päästiin siis terminaaliin ja tietty rakennuksen toiseen päähän, dörtseiasä ei lue mitään? ( mikä ovi? Mille virkailijalle ekana? Miksi pitää olla niin vitun hankalaa)? Muija yläkerrassa halus tietää missä oltiin Barbadosia ennen? 3 edellistä mestaa päivämäärineen? Ei kysyny EUsta ulos kirjautumispaperia? Mut halus tietää edelliset mestat missä oltiin siis ja kuinka kauan? Aivan pimetä! Joo sit alas eri äijä Officessa, komee puku päällä ja ihan pihalla taas koko ukko. Kysy dokumenttii meiltä, just tultiin siis yläkerran virkailijatädin luota! Sanoin ettei muija antanu mitään sliddii tai kopsuu mistään! Aha sano äijä ja löi leimaa passiin...(ekat leimat muuten meidän biopasseissa) Joo hauskaa oli toisaalta, eikä tarvinnut jonottaa tai odottaa...Meillä vaan sellainen fiilis et 3luukku unohtu? Huomenna yritetään lähteä maasta? Saa nähdä miten käy?
Kapteeni poistuu takavasemmalle
Kävelimme takaisin keskustaan. Bilemeininkiä parilla kadulla jonne eksyimme. Oli nälkä ja jano. Mutta epäluuloisena meno näytti meistä pilvi/huume hommalta. Burger king oli kiinni ja menimme lähelle Barbadoksen omalle ketjulle. Ei Jarille vieläkään kaljaa, hiki nousi päästä... Sillan yli ja toisella puolella oli Marina Bar (josta tulikin meidän suosikki hyvän nettiyhteyden takia.) muut asiakkaat lähtivät pois, illan juhlia valmisteltiin. Ilmapalloja täytettiin pussiin ( ne ovat vieläkin katossa pussissa kun lähdemme).
Ajoimme takaisin veneelle muutaman moottoripysähdyksen keskeyttämänä. Kello oli 23 täällä ja odottelimme saaren tapaa juhlaan. Veneen viereiselle rannalle oli tehty bileravintola, sieltä kuului musiikki täysillä vaikka kaikki ikkunat olivat kiinni.
Kapu jatkaa....
Meno rannan reiveissä jatkui n. Kuuteen asti am. Ei haittaa bilehemmo itsekin (rantajarza). Mutta sopeutuminen maaelämään, tällaisessa paikassa jossa asiat sopivasti rempallaan ja ihmisiä joka paikassa aivan perkeleesti....Muutenkin siis ku uutenavuotena😱
Vene-elämä turvallista ja ennakoitavaa (ihanaa/täydellistä/raikasta/ei mee rahaa/ym.ym).
Veneellä jääkaappi huutaa hoosiannaa...30 päivällä yöllä aste viileämpää! Onneks tuulee aamupäivällä ja usein myös sataa aamuisin. Kone käy aamulla tunnin ja illalla 2tuntia, riittää nyt. Grenadasta ostetaan uusi paneeli 280w. 350US dollaria. Diesel haetaan ennen lähtöä kanistereilla paikallisesta Kalasatamasta huomenna aamulla. Oli tosi makee bensis: vene laiturissa, sen kylkeen, renkaita (mustia)
Virtaa pari knozia....kumpparilla 60 litraa, Rantajartsa taas panikoi ja hakee helpomman mukaan! .....
Kapu nukahti...
Uuden vuoden päivänä kävelimme rannan päästä päähän. Aika vähän oli paikkoja johon oli asiaa, Private-kylttejä. Paikalliset olivat picnicillä rannoilla. Kaupungilla kaikki oli kiinni ja oli hiljaista.
Perjantaina halusimme löytää pesulan ja supermarketin. Yksi pesula löydettiin edellisenä päivänä ja selvisi että se on lähin. Ajoimme taksilla sinne ja takaisin supermarketin eteen, 40 Barbados dollaria, n 15 €. Kauppa oli epäsiistin ja sekaisin tähän saakka. Täällähän ajetaan autollakin väärää puolta tietä, sama jatkuu kaupassakin. Lihat isointa paloina pakasteena, juustoa 2 laatua konttinä, pari sulatejuustoa kelmuissa. Saimme kuitenkin tärkeimmät mitä olimme kaivanneet: jugurttia ja kaljaa. Ja olihan siinä paljon muutakin kun lasku oli 150 Barbadoksen dollaria. Luulimme että saamme jäät kaupasta, mutta ei. Ne piti hakea torilta.... Kädet kidutuksella ostoksista veneeseen...
Kapu jatkaa...
Talousvedet haetaan Bridgetownin keskustasta, kumiveneparkin vieressä on roskis ja laiturilla olevan venepaikan vesipiste, joka ei ole lukittu? Siitä joka kerta 32 litraa vodaa ku palataan paatille.
Mama myy leipää sillan kupeessa iltaisin, sun seitsemän sorttia siis....Ja mitä leipää?? Maistuu taivaalliselle? Suolaa?? Ei tietoo? Ihan parasta siis. Joo elämä iltaisin keskustassa saa olla meidän puolesta koska iltaisin vaan paikalliset liikenteessä, turistit häipyy ajoissa. Tullausreissulta palattuamme pimeässä olimme kaupungin ainoat valkoihoiset liikenteessä, ja eiku hampurilaisbaariin syömään...
Perämoottorisessio tulossa seuraavilla blogisivuilla, muistakaa lukea meitä!🎃
Pitkän venematkan jälkeen epäluulo on pinnalla. Tähän asti ihan turhaa koska kaikki jotka olemme nähneet ovat olleet ystävällisiä, auttavaisia. Jopa 15 v pojat sanovat: hyvää uutta vuotta, hymyillen. Tuntuu turvalliselta mutta emme luota siihen.
Meillä on kartta/infokirja Karibialta joka on tehty 2007. Tämän Bridgetownin tiedot ovat vanhentuneet, jolla laiturit ovat hajonneet ja uusi on tehty keskustaan, johon tulemme joka päivä. Jos näin on muissakin saarissa, aiheuttanee lisää säätöjä ja hammasten kiristystä.
Tänään sunnuntaina kävelimme rantaa pitkin, kävin uimassa rannalla, ihanaa. Puhtaan valkoista hiekkaa ja lämmintä. Eksyimme taas väärään paikkaan ilman ohjeita. Lähdimme pois hiljaa hiipien. Vieressä oli kohteemme lounaalle. Hummeriravintola joka on rannalla. Ravintolaan oli tullut 100 pöytää lisää aurinkovarjojen alle, pöytävarauksia oli paljon. Saimme pöydän kun lupasimme lähteä heti syötyämme, koska pöytä oli varattu.
Otimme grillattua hummeria, 570g, 140 Barbadoksen dollaria.
Hyvää oli 😊
Kapu jatkaa:
Jees tälläistä täällä Barbadoksella, ihan jees! Taaskaan emme ehtineet/jaksaneet! mennä etsimään nähtävyyksiä saarelta: luolia,kirkkoja, heinäsirkkoja, varkaita, ym. Ym. Mutta ranta oli makee ja hiekka valkoista ja puhdasta. Mitä nyt pari hevosta ui meidän veneen ohi ohjastajiineen joka päivä ja paskansi matkalla. Ja tämäkin tarina on tosi...seikkailu siis jatkuu: Grenadan suuntaan, pysykää sivuillamme jatkossakin.
Lähdemme huomenna kohti Grenadaa, ensin sen pienelle saarelle Carriacoun, Tyrrel Bay. Matka on 125 mailia. Meidät saa kiinni satelliittipuhelimesta ylihuomenna, jos emme pääse nettiin. Olemme pari päivää saarella ja sen jälkeen siirrymme Grenadan etelä osien lahtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti