Grenadiinit, kirkasta vettä ja valkoista hiekkaa

Sitä luulee löytäneensä kauneimman paikan mutta seuraava on vieläkin kauniimpi. Grenada oli vihreä saari, myös vesi. Lähdimme eteenpäin Prickley baystä yli viikon oleskelun jälkeen tiistaina. Ankkuri irtosi ennen seitsemää. Nukkumisrytmi on alkanut muuttua. Auringon noustessa tulee herättyä, siis kuudelta. Nukkumaan mennään yhdeksän aikoihin. Purjehdimme Grenadan länsipuolelta Union islandille. Perillä oltiin viiden aikaan. Satama on koralliriuttojen välissä. Pelotti ajaa, tilaa oli vähän ja korallit lähellä. Vettä jäi veneen alle 7 m. Atlannin aallot pysähtyivät koralleihin vain tuuli pääsi puhaltamaan ja heiluttamaan venettä.

Unionilla veneen perästä kuva

Unionilla Happy island. Omistaja teki saaren ja ravintolan sille. Aikaa meni 12 vuotta.

Rannassa on viehättävä kylä. Tuoreita kasviksia ja hedelmiä löytyy kioskeista. Muut elintarvikkeet ovat jälleen kiven alla. Yksi ranskalaisen pitämä herkkukauppa jonka pakastealtaasta löytyi kanaa ja hädän sisäfilettä pala. Neljän päivän ruoka oli hoidossa. Grillauksen haave on ollut pitkään ilmassa. Ehkäpä jollain täydellisellä hiekkarannalla? Käytiin kumiveneellä Palm islandilla. Sinne oli mailin matka veneeltä. Upea ranta mutta muualle saarella ei ollut asiaa. Hotellit ovat vallanneet saaren. Käytiin kyllä ravintolassa juomassa limut koska se ei ollut kielletty. 

Union islandilla oltiin kolme yötä. Lähellä on Tobaco ceys joka on maailman kauneinta saaristoa. Maailman suurin hevosenkengän muotoinen koralliriutta on neljän pienen saaren ympärillä. Riutan takana suuri Atlannin valtameri. Vuorovesi on vain 30 senttiä. Aallot pääsivät korallin yli ja keinuttivat venettä epämiellyttävästi. Tummat pilvet toivat kaatosade kuuroja aamupäivällä monta päälle. Vettä oli veneen alla kolme metriä. Valkoinen hiekka ja meren pohja näkyi selvästi. Kilpikonnat uivat veneen ohi, harmi että kamera ei ollut koskaan silloin käsissä. Pikkukala parvia jahtasi isommat kalat ja pienet hyppivät ilmaan pakoon. 

Sadetta odotellessa

Kävimme snorklaamassa rannalta. Isoja kotiloita oli paljon. Ajoimme kumiveneellä saarille ja niiden upeille rannoille. Suuriosa on itään avoinna ja samalla avoimia tuulelle. Isoja iguaaneja makasi puiden oksilla ja söi puiden lehtiä. Nähtiin käärme puun oksalla, siinä vaiheessa tuli kiire pois metsästä. Tobaco keys on luonnonsuojelualuetta. Park rangers haki veneeltä maksun ankkuroinnista, 10 ec/hlö/päivä. Kalan ja hummerien myyjät, leivän myyjät, barbaque iltojen myyjät jne kiersivät veneitä ja teki kauppaa. Ranskalaisia vuokrakatteja oli paljon, niissä oli paljon porukkaa kyydissä ja myyjät kävivät niiden veneiden luona enemmän kuin meidän. Kaksi vuorokautta riitti tähän maailman kauneimpaan paikkaan? 

Olimme ympäröidyssä kohdassa ankkurissa.

Seuraava Grenadiinien saari oli Bequin ja Port Elisabeth. Jälleen paljon veneitä. Vettä 4,5 m ja valkoista hiekkaa. 

26.01.2015 Kapteeninpalsta (kapulla on asiaa)

No niin ystävät rakkaat, on taas aika kapteeninpalstalle. Ollaan päästy matkallamme jo st.Vincentin saaristoon, Grenadiineille...Sisään kirjautuminen oli taas mielenkiintoista. Union islandilla on lentokentän yhteydessä ( terminaalissa) tulli ja maahanmuuttoviranomainen. 3 tiskiä 18 leimaa ja yksi mulkku! Nina pyysi kynää lainaksi kirjoittaakseen 5 kalkkeeripaperin läpi juomaluetteloa...40 litraa viinejä,viinaa,bissee....joo erittele kaikki!! Sillä lailla, no ei tarvinnut onneks, mut joo se kynä siis: Nina palautti kynän kaks kertaaväärinpäin äijän tiskille. Huusi ku hinaaja, parta väpätti ku äijä tärisi..Kuitenkin ku kirjotteli niitä näitä tärkeisiin papereihinsa, laulo samaanaikaan itsekseen. Täys pelle koko ukko. Joo makeeta täällä, oltiin Tobacco caysilla, snorklaamassa ja viidakossa zekkaamassa paikalliset iguaanit ja käärmeet. Pari päivää siellä ja kryssimällä 6-8 knotsia spiidiä  alle 30 meripeninkulmaa matkaa meni joutuisasti...Pohja edelleen aika puhdas ja kulkee ku tauti...AI niin täällä Caribianvaltamerellä, siis ei olla enään Atlanttilla! 

Eilen tultiin siis tänne Bequiaan kellumaan ja rantaan melkein, ankkuriin siis. Ollaan kelluttu jo 7 viikkoa ilman että laituriin ois menty! Ja taas on muuten turkoosia vodaa Chiaran alla. Tänään pitää puhdistaa lokin anturi ja vesilinjojen viikkopesu 30 asteisessa turkoosimeressä...inhottavaa eikö? Niin ikävä on Suomeen että hampaista vihloo....muistakaa rakkaat bloginlukijat ( n.200 parhaimmillaan ) noin puolet mitä Kapu kirjoittaa on totta....

tässä lisäkuvia Grenadiineilta

 Union island, Clifton, hedelmäkauppa

 kotieläiminä on vuohia, ei koiria

saako videosta selvän, missä ollaan?

Löydätkö iguaanin kuvasta?

Löytyykö tästä, iguaani?

 Fresita pullo löytyi Genadalta. Tässä ollaan Tobaco ceysillä, Petit Bateau saarella retkellä..

Grenada, eteläisin saari matkallamme

Prickley bay marina

Sadetta, sadetta ja vähän vielä lisää sadetta. 

Grenada ei ole antanut alussa parasta kuvaa mahdollisuuksistaan. Tulimme tänne sunnuntaina. 

Lähtö Carriacousta oli dramaattinen. Käytimme perän ankkuria joka on Jarin mielestä helpompi nostaa koska se on kevyempi, ketjua vain 3 m. Tuulenpuuskat olivat 12m/s. Ankkuriliina on kiinnitetty keulaan. Suunnitelma oli päästää se irti keulasta ja vene kääntyy. No ei tietenkään, liina meni peräsimen väliin koska liina oli kuiva eikä uponnut kuten märkänä. Jari hyppäsi veteen ja painoi jaloilla liinaa alas ja minä vedin ylimääräistä liinaa ylös. Vihdoin vene kääntyi ja liina oli suorana. Peruutusta moottorilla ja Jari kiskoi liinaa. Ongelma oli kova tuuli ja se, että liinaa ei saanut kiinnitettyä nopeasti. Käsivoimin liinaa ei saa pidettyä puuskassa mitenkään. Metri kerrallaan kohti ankkuria, sitten tuntui kuin se oli ollut jossan takana kiinni ja epäiltiin jo mooring painolaattaa. Taas metri ja liinan yli ja ihme kävi, ankkuri irtosi. Ei taideta käyttää enää perän ankkuria..

Matka Grenadaan oli 39 mailia, menimme saaren itäpuolelta. Tuuli vaihteli 8-14m/s. Iso kakkosreivissä ja keulan kokoa vaihdeltiin tuulen mukaan. Saderintamat menivät yli ja nostattivat tuulta. Harmaat lokin näköiset linnut syöksyivät veneen yli. Ajoin 6 h ja naama tuntui palaneelta. Jari teki jänishodareita ajoruoaksi (kuivaa jauhotonta nakkia jota on vieläkin 2 pakettia Kanarialta). Perillä oltiin sateiden välissä klo 17.30 juuri ennen pimeää. Sy Himene/ Markus Vilmi oli parkissa kaapelin päässä. Illalla käytiin kylässä hänen luonaan.

Sateella on apaattisempi olo, ei tee mieli mennä mihinkään. Veneen huoltohommissa se on unelma aikaa, varsinkin kun kätevä tekijä oli auttamassa. Markus tiesi valmiiksi ostopaikat eikä aikaa mennyt hakemiseen. Jari kertookin huolloista enemmän.

Lahti jossa olemme on vihreävetinen. Näkyväisyys n 2 m. Lahdella on n 150 venettä ankkurissa. Prickley bay marina on lahden itäpuolella, n 30 venepaikkaa. Lahden pohjoispäässä on Spice island telakka alue. Lahden rannalla on upeita huviloita, melkein linnoja. Täällä todellakin on erilaista kuin Carriacoussa. Pari rantaravintolaa, siistejä, hinnat sen mukaiset.

Rannan tuntumassa on suomalainen vene. Se kohtasi matkallaan tänne vähän erilaisen kohtalon.

Täällä kuunnellaan vhf:stä uutisia aina klo 7.30, kanavalta 66. Kauppabussit= pakettiauto johon mahtuu 18 hlö, lähtee rannasta klo 9.30. Sillä pääsee hyvään kauppaan josta saimme ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen härkää, oli pihvi-ilta, lisukkeena valkosipuliperunoita.  Muita muita kaivattuja elintarvikkeita saatiin pitkästä aikaa. Hintataso on korkea ruoassa, kuin Suomessa. Ymmärtämään sen, saarella/ maassa on vain n 100000 asukasta ja lähes kaikki tuodaan jostain muualta. Lämpötila on 25-32 astetta.

Veneen tolpassa on 4 pöllöä (muovia)vahdissa ja takatukka lokkeja keulassa.

Torstaina oli vähemmän sadetta ilmassa kuin muina päivinä. Kävimme Markuksen kanssa bussilla saaren pääkaupungissa St Georgessa. Matkustajalaivat käyvät tässä satamassa. Toinen puoli kaupunkia olikin turistikauppoja täynnä. Ruokapaikkaa oli vaikea löytää, laivamatkustajat eivät taida paljoa syödä rannassa.  Vanhan 1890 luvulla tehdyn tunnelin kautta pääsee myös toiselle puolelle kaupunkia. Käytiin myös veneliikkeessä ja löydettiin pari yövaloa ulos. 

Perjantai aamuna käytiin kaupassa, tällä kertaa ostoskierros kesti 3 h. Jotkut käyvät vain kerran viikossa kaupassa ja tarpeita on silloin paljon. Meillä meni vain hermot.  Illalla käytiin rannan kuppilassa kuuntelemassa musiikkia, kaksi saaren bändiä esiintyi. 

Lauantaina pidettiin vapaa päivä. Ostettiin nettiyhteys veneelle ja katsottiin leffoja Netfixistä. On muuten ensimmäinen maa matkalla jossa ohjelma toimii. Heikohkolla nettiyhteydellä ihme kyllä elokuvat pyörivät ongelmitta. Täällä voi valita tekstitykseksi Espanjan tai brasilianportugalin. Puhekieleksi onneksi sai alkuperäiskielen: englannin. 

Sunnuntaina tilattiin taksi ja käytiin vesiputoksella Annandale fallsilla. Upea paikka! Samalla käytiin järvellä josta joki saa alkunsa. Ihan toinen maailma, kuin olisi ollut Suomessa. Matkalla nähtiin apinoita. Onneksi olin ottanut meille mukaan evääksi banaanit, jotka apinat juoksivat hakemaan kun näkivät ne. Auton ikkunoista ne vielä tarkistivat onko niitä lisää. 

Kapteenin palsta 14.01.2014 ( kapulla on asiaa)

Sillä lailla...Täällä Grenadan Bricley Baylla  kaikki hyvin ja alkaa olla vene taas kondiksessa! Saatiin siis työyksikkkö korjattua, vaihteistovika!  Kolme ratasta oli kulunut neliöiksi ja jääneet jumiin....Kysymys on alennus vaihteesta jolla välitys saadaan hitaammaksi ja tarkemmaksi. Huoltomies saatiin veneeseemme  korjaamaan ja päivittämään  muitakin asioita: Biminiin uudet takalkiinnikkeet, haponkestävästä putkesta heloineen , jääkaapin tuuletusta parannettiin, uusi aurinkopaneeli kannelle 150wattinen. Eilen latasi sateisten kuurojen välillä jopa 7.5Amppeeria. Ohjauspulpetista ei löytynyt kontaktivikaa ja pilotti siis toimii nyt! Ja huoltomiehenämmehän on legendaarinen yksinpurjehtija Markus Vilmi Himene veneineen.

 Täältä Grenadasta saa  marketeista taas ihan mitä vaan Euroopan malliin! Joten siis Angnushärkää Chiileläistä (halpaa) punaviiniä...Vieraanamme luonnollisesti Markus Vilmi jäi myös yökylään....

Täällä on rauhallista ja ilma paranee perjantaihin mennessä, sadekuuroja tullut pitkin viikkoa päivittäin myrskytuulipuuskien kera. Yli 40knotsia puuskissa lahdella....Ankkuri kovilla! 

Rannalla loistava venetarvikeliike Budget Marine missä myydään taxfree hinnoin veneilijöille tarvikkeita ja varaosia, veneenpaperit ,maahantulotodistus tarvitaan taxfree kauppoihin, ( muuten ei saa ostaa mitään)! Toisella puolella Lahtea on Bricley Bay marina jossa laiturit useammalle veneelle. Ja juomavettä saa ostaa nyt maksoi 56 litraa 4.20 ItäCaribian taalaa. 

Tänään Kapu kokkas Lasagne oikeasta naudan jauhelihasta  valkokastikkeineen, kokonaan itsetehtynä. Täällä  vifiyhteydet hyvät baareissa, ei yllä veneeseen asti, rahalla saa veneeseen asti netin....puolen megan yhteyden. Tänään vein kaasupullot 4kpl, marinaan täytettäväksi ja perjantaiksi luvattiin toimittaa takaisin. Saa nähdä kohdataanko vielä pulloja? ( ei mitään papereita täytetty vastaanottopisteessä) Pesulassa siis! 

Carriacou Grenadiinit, Grenada

Barbados, Carlislie bay tuli nähtyä viidessä päivässä. Omaa laiskuuttamme emme nähneet saarta sen enempää. Barbadoslaiset ovat ystävällisiä, tuttavallisia ja auttavaisia. Kantisbaarin henkilökunta opittiin tuntemaan, samoin muutama taksinkuljettaja. Veneilijät pysyttelivät omissa oloissaan eikä kukaan jutellut mitään baarissa muille. Rannan baarit olivat enemmän tai vähemmän risteilymatkustajille ja hotellien asukkaille. Boatyard rantabaarissa oli 20 usd vähimmäisostopakko ja olisi pitänyt olla ranneke.

Uloskirjaus maasta pois oli taas sähläystä meidän osalta. Menimme sataman ostoskadun kautta. Siellä oli pari kauppaa auki. Ostimme kivat mukit. Verot piti maksaa ensin, paikka oli pukuhuoneen yläkerrassa ja taukohuoneen vieressä. 100 Barbados dollaria oli verojen määrä ja meillä oli vain 62.  Takaisin kauppaan, maksutavan vaihto ei onnistunut, ei voinut maksaa kortilla, koska sinä päivänä ei ollut tulossa paljoa muita asiakkaita. Palaututimme siis mukit ja haaveilemme niistä jatkossa. Saimme uloskirjauspaperit ja kävelimme kauppaan joka oli lähellä. Vähän siistimpi kauppa kuin ed mutta valikoima oli juomapuolella ja säilykkeissä. Saimme kanaa ja jauhelihaa seuraaviksi päiviksi ja jotain muuta pientä. 

Ankkuri irtosi helposti pehmeästä rantahiekasta vaikka kova tuuli vaikeutti paljon nostoa. 14.30 kohti Carriacouta. Koko matka keulapurjeella, tuuli oli täysin takaa, idästä. Pimeän tullen purjetta pienennettiin mutta vauhti ei hiljentynyt. 6,2 solmua oli vuorokauden keskinopeus. Tuuli oli 10-17 m/s ja vauhti 4,8-16 solmua. Jari sai enkkanopeuden veneen surffattua  meille ennätysnopeuden 16 solmua.

Yö oli jälleen vaikea valvoa. Nukutti ja vaikka oli täys kuu, mikään ei tuntunut auttavan. Mailit vähenivät lujaa vauhtia ja kello 10.30 olimme perillä Tyrrel bay, Carriacou, Grenadiineillä😊 johon saari kuuluu. Ankkuri pohjaan, vettä oli 4 metriä. Tuulenpuuskat osuvat veneeseen mutta vähemmän täällä tuulee kuin Barbadoksella.

Kuvassa meidän vene hylätyn katamaraanin edessä(takana)

Kumivene veteen ja kohti rantaa. Kirjasta luimme, että tulli on n 5 km päässä Hillsbroughissa. Menimme ravintolan laituriin ja baariin. Ravintolan korttilukija ei toiminut monenkaan yrityksen jälkeen. Saimme luottoa ja kävelimme automaatille joka oli kilometrin päässä. Custom/immigrant toinen konttori oli avattu tänne, se oli boatyardin ravintolan vieressä. Kätevää! Kirjausmaksu maahan oli 65 itä caribian dollaria. Saari on Grenadan joten pääsemme vaihtamaan saarta ja paikkaa maan sisällä. Täällä on vain yksi toimisto ja yksi paperi joka täytettiin neljänä kappaleena. Helppoa. 

Matkalla automaatille löytyi rantapuun alta ravintola jossa on ruotsalainen tyttö omistajana poikaystävänsä kanssa. Söimme hampurilaiset jonka aineet he ovat tehneet ja kasvattaneet itse. Nyt tuntui jo paremmalta. Hiekka on valkoista ja tunnelma kohdillaan.

 Palasimme ravintolaan keskiviikkona jolloin on kokko ilta ja rumpujen soittoa. Kyselimme telakan palveluista ja kaikki sanoivat, että täällä vene pitää ehdottomasti nostaa ylös, paljon halvempaa kuin muualla. Tutustuimme saksalaiseen Uween, hän on moottorispecialisti. Kun palasimme kumiveneelle n klo 22 oli se kiinnitetty toisen veneen perään. Ihmettelimme sitä hetken kun paikalle tuli mies ja sanoi, että vene oli ollut irti lahdella ajelehtimassa. Vene kuului nyt siis hänelle!!! Olimme laittaneet huonon solmun pitäisi olla tarkempi. Emme taatusti laita huonoja solmuja. Pyysin anteeksi ja tarjosin rahaa. Ei hän ottanut rahaakaan vastaan. Joku viereinen vene on lähtenyt ja samalla irrottanut meidänkin köyden ( meidän analyysi tapahtuneesta)

Uwe tuli katsomaan peräsimen putkea torstaina ja korjasi sen perjantaina täyttämällä liitoksen epoksilla ja laminoi putken pään myös kiinni. 5 tuntia kuivumisaikaväliin. Perjantaina Ranskalainen Fransuaa tuli katsomaan autopilottia ja aurinkopaneleita. Autopilotin sähköasiat olivat kunnossa eikä hän voinut tehdä sille mitään. Grenadalla on Raymarinen huolto ja Mark jonne pitää mennä seuraavaksi. Aurinkopanelit ovat rikki eikä niitä voi helposti korjata. Uusia siis ostamaan. Uwe toivottavasti korjaa vielä meidän kumiveneen moottorin, sitten kaikki on taas kunnossa.

Simon kiertelee veneellään turistiveneitä ja myy turisteille. Ensimmäisenä päivänä ostimme häneltä Chileläistä viiniä 5 plo 100ec$. Samalla hän kauppasi saarikierroksen omalla autollaan, tingitty hinta 150ec$. Kierros tehtiin torstaina. Auto oli parhaat päivänsä nähnyt joskus mutta ei se hyytynyt ylämäissä. Vuohia oli jokaisella pihalla ja tiellä. Liskoja ja yksi iguaani nähtiin. Taloja on kahdenlaisia, isoja, hienoja ja uusia. Toinen puoli vaatimattomia, hökkeleitä. 

Hillsbroug

Torstai aamulla Simon kauppasi hummereita ja ostereita. 

Lahdessa on n 60 venettä joka ilta. Suurin osa veneistä vaihtaa paikkaa koka yö. Tarjolla on mooring poijuja 20 us$ joita Simon myi myös. Vettä ostimme laiturilta 8 ec$/40 l.

Täällä ihmiset ovat tuttavallisempia, jokainen sanoo hei. Kaikki hymyilevät ja tietysti melkein kaikki tuntevat toisensa. Veneilijät ovat turisteja täällä. Muutama hotelli on saarella mutta emme ole nähneet heitä. Jokaisella veneilijällä on housut valkoisena suolasta, koska kumiveneellä mennään rantaa kohden. Tuntuu turvalliselta. Simon kertoi rikollisuutta olevan st Lucialla ja st.Vincentillä, kauhujuttuja. Niillä saarilla on paljon turisteja. Täällä päästään eläkkeelle 60 vuotiaana. 

Rom punch ( ja huono kuva). Taustalla kontissa korjataan kumiveneen moottoria...

Näkymä lazy turtle pizzeriasta.

Kapteeninpalsta n. 09.01.2015

Päivämäärä noin? Ei niin väliä🐢 Täällä rento meininki, Saksalainen konespecialisti Ove tutkii ja korjaa? Yamahaamme nyt! Peräsimen vannasputken korjaus vedessä? Mielenkiintoista mutta niin vaan otti äijä putken irti ja liimaa epoksilla kiinni ja laminoi sen ylös asti...Kuulemma hyvä tuli... Joo näytti saumat tosi hienoilta ja nyt Jammun viimeinen voitelu siis menossa... autopilottikorjaaja ei oikein tajunnut missä mennään? Mut kontaktit Grenadasta järjesty ja diileri/korjaaja löytyy sieltä...Yritän vielä rakentaa itse kahdesta työyksiköstä yhden ehjän. Vaihteistovika ainakin toisessa ja johdotus ohjauspaneelisssa vielä laittamatta kondikseen...Kauhee kiire koko ajan näköjään..Mut ollaan kuitenkin jo PARATIISISAARELLA. Eikä kiirettä muuttaa ole. 

Veneemme pohja piti siis myös pestä/maalata! Mutta onkin täysin puhdas! Kaavittiin puulastalla vesirajaa puhtaaks ja pari kukkakasvustoa perästä, muuten täysin sinistä ja puhdasta, pitkänmatkan teki tehtävänsä? Uskomatonta silti🐢

Canarialla kasvoi jo koralliia pohjasta....Vihree kontti pizzerian vieressä on Uven paja, ollaan just rommilla täällä ja kauhee bensankatku ilmassa tullee meitin jammusta?

Barbados

Perillä Barbadoksella ankkurissa oltiin 13.30. Uimaan ja pesulle piti päästä heti ensimmäiseksi. Pientä siivousta ja järjestelyä. 

Sen jälkeen piti täyttää kumivene ja lähteä seikkailemaan. Kello n 16 uuden vuoden aatto. Epäonnistumisen ääni takaraivossa. Seurattiin mihin suuntaan muut kumpparit menivät. Kohti keskustaa ja ns jokea sinne. Moottori sammui pari kertaa matkalla, epätoivo ilmassa. Ajelehtimaan sen aikaa kohti merta, ulappaa. Jari veti moottoria käyntiin, minä yritin soutaa. Tietysti otimme mukaan roskiksia ja vesikannulla jotta hommasta tuli vielä vaikeampi. Joessa kysyimme vastaan tulevalta kumpparilla missä tulli. Laivasatamassa, kuten tiesimmekin. Kävelyä kohti satamaa. Ja tietysti lähdin kävelemään väärään suuntaan. Kysyimme vastaan tulevalta vartijalta missä tulli olisi. Noin kilometri takaisin jne... Pitkästä aikaa näimme muita kuin itsemme. Ryöstö? Hälinä ja vilkas liikenne. Tuntui epätoivoiselta. Vartija kertoi uuden suunnan ja sinne päin joka olinkin tietysti oikea. Satama jossa porttivahdit antoivat rannekkeet. Ketään ei näkynyt missään, matkustajalaiva oli juuri lähtenyt. Ensin väärään suuntaan taas ja siten ovet olivat suljettuna. Uusi suunta seuraavalta porttivahdilta. 

(kapteeni jatkaa stooria).....

Joo taas maata jalkojen alla! Ei tunnu miltään, ei keinuta ei mitään fiiliksiä? Ihmisiä iltapäivällä joka paikassa aivan perkeleesti, kauhee hälinä reggae (vitun uusiopaskaa....) soi joka baarissa matkan varrellatty toiseen päähän. Sopeutuminen kestää kyllä nyt hetken?

Tullaus oli mielenkiintoinen kokemus turhan tärkeilyn mestareilta. Ekana joo ku päästiin siis terminaaliin ja tietty rakennuksen toiseen päähän, dörtseiasä ei lue mitään? ( mikä ovi? Mille virkailijalle ekana? Miksi pitää olla niin vitun hankalaa)? Muija yläkerrassa halus tietää missä oltiin Barbadosia ennen? 3 edellistä mestaa päivämäärineen? Ei kysyny EUsta ulos kirjautumispaperia? Mut halus tietää edelliset mestat missä oltiin siis ja kuinka kauan? Aivan pimetä! Joo sit alas eri äijä Officessa, komee puku päällä ja ihan pihalla taas koko ukko. Kysy dokumenttii meiltä, just tultiin siis yläkerran virkailijatädin luota! Sanoin ettei muija antanu mitään sliddii tai kopsuu mistään! Aha sano äijä ja löi leimaa passiin...(ekat leimat muuten meidän biopasseissa) Joo hauskaa oli toisaalta, eikä tarvinnut jonottaa tai odottaa...Meillä vaan sellainen fiilis et 3luukku unohtu? Huomenna yritetään lähteä maasta? Saa nähdä miten käy?

Kapteeni poistuu takavasemmalle 

Kävelimme takaisin keskustaan. Bilemeininkiä parilla kadulla jonne eksyimme. Oli nälkä ja jano. Mutta epäluuloisena meno näytti meistä pilvi/huume hommalta. Burger king  oli kiinni ja menimme lähelle Barbadoksen omalle ketjulle. Ei Jarille vieläkään kaljaa, hiki nousi päästä... Sillan yli ja toisella puolella oli Marina Bar (josta tulikin meidän suosikki hyvän nettiyhteyden takia.) muut asiakkaat lähtivät pois, illan juhlia valmisteltiin. Ilmapalloja täytettiin pussiin ( ne ovat vieläkin katossa pussissa kun lähdemme).

Ajoimme takaisin veneelle muutaman moottoripysähdyksen keskeyttämänä. Kello oli 23 täällä ja odottelimme saaren tapaa juhlaan. Veneen viereiselle rannalle oli tehty bileravintola, sieltä kuului musiikki täysillä vaikka kaikki ikkunat olivat kiinni.

Kapu jatkaa....

Meno rannan reiveissä jatkui n. Kuuteen  asti am. Ei haittaa bilehemmo itsekin (rantajarza). Mutta sopeutuminen maaelämään, tällaisessa paikassa jossa asiat sopivasti rempallaan ja ihmisiä joka paikassa aivan perkeleesti....Muutenkin siis ku uutenavuotena😱

Vene-elämä turvallista ja ennakoitavaa (ihanaa/täydellistä/raikasta/ei mee rahaa/ym.ym). 

Veneellä jääkaappi huutaa hoosiannaa...30 päivällä yöllä aste viileämpää! Onneks tuulee aamupäivällä ja usein  myös sataa aamuisin. Kone käy aamulla tunnin ja illalla 2tuntia, riittää nyt. Grenadasta ostetaan uusi paneeli 280w. 350US dollaria. Diesel haetaan ennen lähtöä kanistereilla paikallisesta Kalasatamasta huomenna aamulla. Oli tosi makee bensis: vene laiturissa, sen kylkeen, renkaita (mustia) 

Virtaa pari knozia....kumpparilla 60 litraa, Rantajartsa taas panikoi ja hakee helpomman mukaan! .....

Kapu nukahti...

Uuden vuoden päivänä kävelimme rannan päästä päähän. Aika vähän oli paikkoja johon oli asiaa, Private-kylttejä. Paikalliset olivat picnicillä rannoilla.  Kaupungilla kaikki oli kiinni ja oli hiljaista.

Perjantaina halusimme löytää pesulan ja supermarketin. Yksi pesula löydettiin edellisenä päivänä ja selvisi että se on lähin. Ajoimme taksilla sinne ja takaisin supermarketin eteen, 40 Barbados dollaria, n 15 €. Kauppa oli epäsiistin ja sekaisin tähän saakka. Täällähän ajetaan autollakin väärää puolta tietä, sama jatkuu kaupassakin. Lihat isointa paloina pakasteena, juustoa 2 laatua konttinä, pari sulatejuustoa kelmuissa. Saimme kuitenkin tärkeimmät mitä olimme kaivanneet: jugurttia ja kaljaa. Ja olihan siinä paljon muutakin kun lasku oli 150 Barbadoksen dollaria. Luulimme että saamme jäät kaupasta, mutta ei. Ne piti hakea torilta.... Kädet kidutuksella ostoksista veneeseen...

Kapu jatkaa...

Talousvedet haetaan Bridgetownin keskustasta, kumiveneparkin vieressä on roskis ja laiturilla olevan venepaikan vesipiste, joka ei ole lukittu? Siitä joka kerta 32 litraa vodaa ku palataan paatille. 

Mama myy leipää sillan kupeessa iltaisin, sun seitsemän sorttia siis....Ja mitä leipää?? Maistuu taivaalliselle? Suolaa?? Ei tietoo? Ihan parasta siis. Joo elämä iltaisin keskustassa saa olla meidän puolesta koska iltaisin vaan paikalliset liikenteessä, turistit häipyy ajoissa. Tullausreissulta palattuamme pimeässä olimme kaupungin ainoat valkoihoiset liikenteessä, ja eiku hampurilaisbaariin syömään...

Perämoottorisessio tulossa seuraavilla blogisivuilla, muistakaa lukea meitä!🎃

Pitkän venematkan jälkeen epäluulo on pinnalla. Tähän asti ihan turhaa koska kaikki jotka olemme nähneet ovat olleet ystävällisiä, auttavaisia. Jopa 15 v pojat sanovat: hyvää uutta vuotta, hymyillen. Tuntuu turvalliselta mutta emme luota siihen. 

Meillä on kartta/infokirja Karibialta joka on tehty 2007. Tämän Bridgetownin tiedot ovat vanhentuneet, jolla laiturit ovat hajonneet ja uusi on tehty keskustaan, johon tulemme joka päivä. Jos näin on muissakin saarissa, aiheuttanee lisää säätöjä ja hammasten kiristystä.

Tänään sunnuntaina kävelimme rantaa pitkin, kävin uimassa rannalla, ihanaa. Puhtaan valkoista hiekkaa ja lämmintä. Eksyimme taas väärään paikkaan ilman ohjeita. Lähdimme pois hiljaa hiipien. Vieressä oli kohteemme lounaalle. Hummeriravintola joka on rannalla. Ravintolaan oli tullut 100 pöytää lisää aurinkovarjojen alle, pöytävarauksia oli paljon. Saimme pöydän kun lupasimme lähteä heti syötyämme, koska pöytä oli varattu.

Otimme grillattua hummeria, 570g, 140 Barbadoksen dollaria.

Hyvää oli 😊

Kapu jatkaa:

Jees tälläistä täällä Barbadoksella, ihan jees! Taaskaan emme ehtineet/jaksaneet! mennä etsimään nähtävyyksiä saarelta: luolia,kirkkoja, heinäsirkkoja, varkaita, ym. Ym. Mutta ranta oli makee ja hiekka valkoista ja puhdasta. Mitä nyt pari hevosta ui meidän veneen ohi ohjastajiineen joka päivä ja paskansi  matkalla. Ja tämäkin tarina on tosi...seikkailu siis jatkuu: Grenadan suuntaan, pysykää sivuillamme jatkossakin.

Lähdemme huomenna kohti Grenadaa, ensin sen pienelle saarelle Carriacoun, Tyrrel Bay. Matka on 125 mailia. Meidät saa kiinni satelliittipuhelimesta ylihuomenna, jos emme pääse nettiin. Olemme pari päivää saarella ja sen jälkeen siirrymme Grenadan etelä osien lahtiin.