Viimeiset takahytin käyttäjät, lähdön tunnelmaa ja ostoksia

Teneriffalla saimme purjeet takaisin korjattuna hipiltä. 

Hinta oli vain 90€. Laitoimme ne lauantaina paikoilleen ja sunnuntaina suuntasimme takaisin Gran kanarialle. Kokeilimme ensin kolmos reiviä (isopurje siis mahdollisimman pienenä). Tuuli oli noin 6m/s ja vauhtimme vain 4,5solmua. Vauhti ei ollut meille mieleinen ja laitoimme ykkösreivin isoon. Meillä pitää purkaa edellinen reivi (irrottaa köydet isosta purjeesta) kun vaihdetaan ykkösen ja kolmosen välillä. Kakkosreivi on paikoillaan koko ajan. On tärkeää osata vaihtaa reivit kovassa kelissä. Pysyä puomin vieressä aallokossa ja saada köydet irti ja uudelleen kiinni. Huomattiin, että lisäkiinnitys liinoja tarvitaan jotta Jari pysyy veneessä. Tuuli kasvoi jälleen ennen saarta, sivutuulella 12 m/s on inhottava ohjattava. Sivusta tulevat aallot kääntävät venettä. Nyt olisi kolmosreivi ollut kiva, mutta keli ei antanut mahdollisuutta sen laittamiseen takaisin. Kakkosen piti riittää ja kaulapurje oli vain puoliksi auki. Tai ajattelimme, että matkaa on jäljellä vain vähän..Inhottava keli kesti 2 tuntia kunnes saaren suoja helpotti  ja tuuli kääntyi vastaiseksi. Menimme Anfiin ankkuripaikalle. Olimme perillä klo 19 ja oli  pimeää. paikassa oli yllättävän paljon veneitä. Eteläinen tuuli keikutti meitä katkonaiseen uneen.

Aamulla kävin sukeltamassa veneen pohjaa. Sinkit näyttivät olevan paikoillaan. Vesirajassa oli toisella puolella hieman heinää muuta näkyvää ei ollut.

Jari on ollut kipeänä lauantaista saakka. Maanantaina kuume nousi 39:ään. Siirryimme ajoissa Puerto Moganiin, pääsimme aalonmurtajan viereen laituriin. Paikka oli tuulelle altis. 

Tiistaina Isäni ja Katri tulivat vierailulle. Valitettavasti viikolle sattui poikkeuksellisen huono ilma. Aallot vyöryivät aallonmurtajan yli. Tuuli tuli satama-altaaseen ja veneet keikkuivat, köydet narisivat yötä päivää. Jari suostui lääkäriin keskiviikkona. Lääkärin mukaan keuhkoissa rahisi. Lääkkeet auttoivat viimeisenä päivänä (seitsemän päivän kuuri) ja tilalle tuli nuha, yskä ja silmätulehdus. Apteekista lisää lääkkeitä.. 

Keskiviikkona tätini Sirkka ja hänen miehensä Lasse tulivät käymään veneellä. Sadekuurot peittivät maata puolen tunnin välein. Kävimme kävelemässä kun se oli mahdollista. 

Torstaina Menimme käymään Sirkan ja Lassen ystävineen vuoraamassa talossa San Augustinissa. Voi wau, mikä paikka. Aivan mieletön. Kohtuullisella vuokralla 600 neliötä, poreallas, uima-allas, sauna ja vaikka mitä. Alkoi mietintä, kuka lähtisi meidän kanssa vuokraamaan "huvilan" ?

Upea illallinen ulkona terassilla oli mieleenpainuva. Jari ei päässyt valitettavasti mukaan, kuume oli vieläkin korkea. Kiitos vielä kerran koko huvilan porukalle, että pääsimme näkemään paikan.

Lauantaina oli syntymäpäiväni. Ikäkriisi kestää onneksi vain päivän vuodessa. Ajoimme bussilla Puerto Ricoon. Söimme ensin ja istuimme sen jälkeen iltaa suomalaisessa Pappatunturi baarissa ja pianobaarissa. 

Perjantain markkinoilla ei satanut mutta kova tuuli lennätti kojuen katoksia.

Maanantai ja isän lähtöpäivä tuli taas nopeasti. Olen iloinen, että jaksoit tulla vaikka välillä tuntuikin toiselta. Ja toivottavasti Jarin tauti ei tarttunut teihin.

Tiistaina meillä oli pyykkipäivä. Keskiviikkona siivouspäivä. Torstaina kävimme Las Palmasissa. menomatka kesti 1,5 h kahdella bussilla. Tulomatka 2,5 h yhdellä bussilla. Ostimme Corte de Inglesistä säilykkeitä mitä täältä ei saa ja sataman venetarvikeliikkeestä tarvikkeita.

Torstai iltana alkoi jälleen kova tuuli lännestä. Veneemme tuulennopeusmittari näytti perjantaina laiturissa hurjaa lukemaa.

Tänään perjantaina kävin tilaamassa huomiseksi kampaajan. Kirjotan blogia uima-allas baarin ravintolassa, tuulen suojassa. Nettiyhteydet toimivat ravintoloissa, veneellä erittäin harvoin. 

Suunnitelmamme jatkuvat seuraavasti. Jos tämä myrsky antaa myöden lähdemme sunnuntaina Teneriffan etelärannalle pariksi yöksi. Siitä jatkamme La Palman saarelle ja olemme siellä pari yötä. Ke/ to ensi viikolla lähdemme ylitykselle. Säästä ja terveydestä se on kiinni. Mutta tietoa siitä sitten kun tiedetään.

Kanarian saaria ja satamia lisää

Kahdestaan oli outoa olla jälleen. Jari oli jälleen oma itsensä. 

Oli aikaa ajatella töitä, onkohan siellä kaikki hyvin? Yritän olla häiritsemättä Heidiä ja muita. Pikkujoulu kausi alkaa siellä ja toivottavasti myynti on onnistunut. Huomenna pitäisi olla ensimmäinen "kunnon viikonloppu". Toivottavavasti kaikilla on voimia tallella. Noin kuukausi pitää jaksaa palvella hyvin ja antaa juhlatunnelman näkyä. Olen mukananne ajatuksissa. 

Tässä vielä muistoja edellistä viikoista.

Puerto Mogan on kaunein Kanarian satamista. Olimme norjalaislaiturilla reilun viikon. Lähes joka päivä jossain norjalaisveneessä oli bileet. Nauru raikui ja pullot kilisivät. Veneet olivat täynnä vieraita. Suurin osa omistajista oli eläkeiässä nauttimassa vapaasta. Norjalaisten lisäksi oli paljon saksalaisveneitä. Muita kansalaisuuksia vähän. 2 suomalaisvenettä oli meidän lisäksi. Toinen oli miehittämätön Helsingistä, kapteeni Perttiä ei näkynyt. Toinen oli Piikkiöstä,  sy Eleonora, Pertti myöskin oli kapteeni. He kiertävät tänä talvena Kanarian saaria. 

Suosittu ajanviete on Moganissa kiivetä läheiselle vuorelle. Kävely kesti neljä tuntia. Eväänä oli 1,5 litraa vettä.

ei ole vettä mutta kukka tulee silti

Me odotimme uutta matkustajaa veneeseen. Pekka Halkosaari tuli 4.11. Moganiin. Pekka on matkannut saman reissun omalla veneellään ja opettanut meille monta tärkeää juttua purjehtimisesta. Hän on myös taitava sukeltaja ja häneltä pyysimmekin sukellusopetusta. Räpylät ja maski snorkkeleineen ei ole ihan helppo juttu peruskoulu uimareille. Jarilla oli selkä kipeänä ja hän kuunteli ainoastaan. Sain siis yksityisopetusta. Voin kyllä sanoa rehellisesti, että omatoimisesti en olisi tajunnut hommaa ollenkaan. Kiitos Pekka!

 Päivällä syötiin veneessä salaattia lounaaksi ja illalla tapaksia ravintolassa. 

Matka jatkui Teneriffalle. Ensin vastatuuleen saaren rantaa pitkin ja sitten kohti Santa cruzia. Tuuli oli 12 m/s, purjeet reivattiin. Matka kesti 8 tuntia, matka oli 50 mailia. Matkalla ehdittiin ottaa ensimmäiset tietovisat ja ristikot.

Satama-alue oli masentava, ruma ja kolkko. Sataman palvelut vieläkin masentavammat. Ei nettiä, paitsi talonkulmalla, välillä toimi. Ei lämmintä vettä suihkuissa.

Miesten vessassa oli pyydystäjä hommissa.

Kaupungilla on upeita puistoja. Siellä kasvoivat kaikki meidän tutut viherkasvit ja kesäkukat.

Kultaköynnöstä vähän enemmän..

Muutkin kuin me oli lähdössä merelle.

Evästä ostamassa.

Olimme kolme päivää Cruzissa. Siellä oli pilvistä, tuulista ja kylmää. Sataman ympärillä oli ollut työmaa jo pitkään ja ulos sieltä pääsi kaupungille matkustajaterminaalin kautta. Ilahduttavaa oli kaupungilla halpa hintataso. Hyvän viinipullon sai kympillä ravintolasta. Tapakset halvemmalla kuin muualta.

Parhaimmat tapaukset syötiin kuitenkin veneellä  El corte Inglesistä ostetut serrano, chorizo ja juustot olivat maistuvimmat. Kyytipoikana valkosipuli oliivit ja caesarsalaatti.

Vielä ehdimme Pekan kanssa vaihtaa paikkaa, uuteen satamaan. Teneriffan etelä-osassa on Marina San Miguel. Matka sinne oli ennätyksellinen. Mahi Mahi tarttui koukkuun 5 minuutin uiton jälkeen.

Tuuli kasvoi koko matkan ja purjeita pienennettiin. Lopulta tuuli oli 20 m/s. Keulassa oli purjetta yksi metri. Pari aaltoa murtui veneeseen sisään takaa. Tietysti minä olin ajamassa.. Isopurje ehti rikkoutua kun latta meni vanttien väliin. Onneksi vain lattatasku ja latta meni rikki. Pelottaa, mitä jos keskituuli onkin kovempaa kuin 10 matkalla Caribialle.

Pääsimme toisen veneen kylkeen satamassa. Onneksi veneessä ei ole ketään, eikä ole noloa mennä sen kautta rantaan vähän väliä. Nettiä ei ole mutta suihkusta tulee lämmintä vettä.

Isosta kalasta tehtiin graavia ja paistettiin sitä konjakkimarinoituna. Nam!

Pekan viimeisenä iltana kävimme syömässä mix Paellan läheisessä ravintolassa. Kuvaa en taaskaan muistanut ottaa... Hyvää oli.

Pekka lähti tiistaina kotiin. Keskiviikkona menimme Playa de Las Americakseen. 

Kävelimme rantaa pitkin Los Cristianokseen ja satamaan. Siellä ei ollutkaan veneitä ankkurissa kuin luulimme.

Gran Canaria

Las Palmaksen satama valmistautuu ARC veneisiin ja ruuhkaan. Muut kuin arkkiin lähtijät olivat huonommassa asemassa ja satamakonttorissa käynnit pakollisia. Kun laivamme oli lastattu uusilla matkustajilla lähdimme eteenpäin. Viehe oli jälleen vedessä ja toiveet isommasta kalasta ilmassa. Ihme tapahtui ja kala tarttui koukkuun. Pienikään se oli taas mutta ensimmäinen tonnikala!  Kala paloiteltiin ja syötiin seuraavana päivänä pannulla paistettuna.

Kala oli hyvää. Olin unohtanut ostaa varrastikut joten pääruoka olikin vihanneswokkia ja lihapaloja.

Las Palmasista purjehdimme hyvällä takatuulella 34 mailia Pasito Blancaan. Se on Inglesiä lähin satama. Oli juuri tullut pimeä kun rantauduimme. Kukaan ei vastannut vhf kutsuun, eikä satamassa näkynyt ketään. Ajelimme ympyrää ja jälleen tuuli puhalsi suoraan satamaan sisään. Laiturille tuli mies joka ehdotti bensalaituria. Oli laskuvesi ja bensalaituri ei kellunut. Kaksi metriä oli ollut veneen kannelta matkaa ylös joten paikka oli mahdoton. Uusi ehdotus paikasta oli onneksi paljon helpompi. Lisäjalat ja kädet=Lapset auttoivat paljon ja vene saatiin tuuliseen laituriin kiinni. Laiturissa oli toinenkin suomalaisvene, Sailjet. Kari oli ostanut uuden tyyppisen veneen jossa oli kaksi genuaa, ei puomia eikä isopurjetta. Myötäisillä tuulilla hän meinaa kiertää maapallon veneellään. Netistä löytyy veneen esittelyvideo kun laitat hakusanaksi Googleen sailjet. Veneessä on kunnon moottori ja sillä pääsee 20 solmun vauhtiin halutessaan. 

Pasito on rauhallinen satama noin 10 matkailijapaikkaa. Sataman vieressä on hiekkaranta jossa kävimme joka päivä uimassa. Ruokaa oli ostettu Palmasista koska ravintoloita ei ole eikä kunnollista kauppaa. Hurautimme taksilla Melonarekseen tai Inglesiin iltaisin. 

Laituriin ja satamaan tuuli joka päivä ja swelli on oli iso. Parin päivän jälkeen laituri meni rikki, poikki. Marinerot ottivat asian vakavasti ja yrittivät korjata sitä. Jouduimme vaihtamaan paikkaa.

Olimme neljä päivää Pasitossa.

 Pitkällä, 7 mailin, matkalla seuraavaan satamaan pysähdyimme uimaan Anfin edustalle. Jari ja pojat uivat rantaan. Takaisin uinti olikin vaikeampi kun tuuli ja aallot olivat vastaiset. Pelotti ihan pääsevätkö veneeseen. Varauduimme jo lähtemään viemään pelastusrengasta. Pääsin testaamaan räpylöitä. Niitä pitääkin opetella käyttämään, ei onnistunut ihan luonnostaan.

Puerto ricon satama oli ensimmäinen joka vastasi vhf kutsuun. Paperityöt vievät uskomattoman paljon aikaa. Ricossa on käytössä paperitekniikka. Pojat olivat kanssamme viikon vielä Ricossa, Äitini ja Netta kaksi viikkoa. Joka päivä menimme rannalle tai uima-altaalle. 

Uima-altaalla oli luxus pedit, pehmeät.

 Rannalla maattiin hiekalla. Merivesi on n 23 asteista. Ilma 27-32.

Ruoka on tärkeä osa lomailua. Tässä tehdään uunileipiä, jokaisella omat täytteet, maun mukaan.

Pasianssi ja spider olivat tärkeimmät pelit. Myös korttia ja yatsia pelattiin. Ristikot ratkottiin.

Värikkäät kukat kutsuivat kuvattavaksi

Itku ja suru iskee kun rakkaat joutuivat lähtemään kotiin. 100% ajasta oltiin yhdessä täällä. Nyt on pitkä aika odottaa seuraavaa näkemistä. Tarinoita ja kuvia on tässä vähän koska uuden kokeminen ei ollut tärkeintä vaan yhdessä oleminen.